Google+ Followers

tiistai 31. toukokuuta 2011

Kirkkoniemi ja kesäkahvila Pitäjäntuvalla

Tohmajärven Pitäjäntupa Kirkkoniemessä, toimii seurakunnan kesäkahvilana.
Kuvassa selin Maija Kukkonen, pöydässä istuu Elilän emäntä, Pirkko Löppönen.Kuva AN.
Ruiskukkaehtoo


Taivaanko peltoa poljen! / Tähtiä täynnä on maa! /
Helmassa huojuvan oljen / hohtaa, kuumottaa, /
syttyen ehtoon loimuun, / sinerrys sanomaton! /
Jokaisen kaunokin poimuun / taivas kätketty on!/


Laulathan, siunattu sini, / silmistä rakkaimman, /
joita ma unihini / jälleen odotan, /
joista, jos hiljaa valvon, / katseen kaivatun nään, /
ylläni tähtisen kalvon / noustessa himertämään. /


Kallis, tiennetkö lainkaan - / sielusi on sininen! /
Mistä sen sävelen sainkaan - / kiitän ja visertelen: /
Elokuun siniset tähdet / taivaasta kotoisin on! /
Minne jos joudut ja lähdet, / siunaus sammumaton, /


kallis, sun tietäsi ohjaa / - silmistäs luin minä sen! /
Jumalan hyvyyden pohjaa / niistä mä löydä en! /
Rauhaan ruiskukkaehtoon / uuvun itkettävään, /
sinisten silmien kehtoon / lapsenuskossa jään. //


- Anna-Maija Raittila -


Pitäjäntuvan kamari, nurkassa rovasti Kalken tekemä kiikkutuoli. Kuva AN.
Rakastin tuota Anna-Maija Raittilan runoa nuoruudessani, ja vieläkin se tekee minuun syvän vaikutuksen. Kevät on nuoruuden ja lemmen aikaa, vaikkakin runossa puhutaan elokuusta ja ruiskukista...

Muutamien päivien perästä on lakkiaisia ja muita koulujen päättäjäisiä, kiireet ovat kodeissa kuumimmillaan. Kouluissa veisataan jälleen kerran suvivirttä, "Jo joutui armas aika, ja suvi suloinen..."


Ajattelin kuitenkin kirjoittaa noista seurakunnan asioista, kun olen niihin sotkeutunut pahemman kerran. Kirkkovaltuusto kokoontui eilen illalla kuulemaan vuoden 2010 tulosta, eikä se hyvältä näyttänyt. On saneerauksien aika, mitä sitten päätetäänkin, sitä pohditaan vielä järjestettävässä seminaarissa. Meillä on kolme kirkkorakennusta, ja vanha iso pappila Kirkkoniemessä, joka kesäisin toimii leiripaikkana. 


Kirkkoniemessä pidetään Pitäjäntuvalla kesäkahvilaa, josta saa tuloja lähetystyö ja myös diakoniatyö muutaman viikon osalta. Lupauduin kahdeksi päiväksi avuksi tähän tehtävään. Seurakunnan palkaamana on mukana nuori nainen, joka on tarvittaessa esittelemässä kirkkoa ihmisryhmille. Sen ajan joutuu olemaan omillaan, myös tarjoiltavat kahvileivät pitää sinne itse valmistaa ja kustantaa.


Kesällä tulee Kirkkoniemeä ja hautausmaata katselemaan ihmisiä linja-autoittain ympäri Suomea. Nämä kohtaamiset ovat mielenkiintoisia, syntyy mielenkiintoisia keskusteluja  entisten tohmajärveläisten kanssa. Pitäjäntuvalla on myös myytäviä tuotteita lähetystyön hyväksi, jotka ovat pääasiassa Maija Kukkosen käsialaa. Hän on oikein omistautunut rakastamalleen työlle, ja käyttää lähes kaiken aikansa näissä askareissa. 


Pitäjäntupa kunnostettiin talkoilla kymmenkunta vuotta sitten, joten seurakunta ei käyttänyt siihen paljon rahaa, tarvikkeisiin pääasiassa. Muistaakseni talo on rakennettu 1856 eli 100 vuotta myöhemmin kuin Tohmajärven kaunis puukirkko, joka  kunnostettiin sisältä ja ulkoa kirkon 250v juhlia varten. 


Kun haudat on kesäkunnossa, pitää pyörähtää kirkolla kuvaamassa oikealla kameralla näitä merkkipaikkoja. 


Ilokseni huomaan, että Tohmajärvellä kunnioitetaan vielä perinteitä!


Oikein lämmintä ja kesäistä viikonjatkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!


Ps. 35 000 lukijaa ja 2224 kommenttia viimeisen vuoden aikana: Kiitos ystävät!

lauantai 28. toukokuuta 2011

Hämäränhuilu soittaa kehtolaulua

Mauri-isä ja pojat Punkaharjulla 1970-luvulla. Kuvannut AN.
Hämäränhuilu soittaa hopeapajussa 
    kehtolaulua.
Nuku hienoilla hiekkalakanoilla.
Tuulen suhina pyhä.
Nimesi kivessä rakas, ikuinen.
Nuku lapseni. Äitisi valvoo.
~~~~~
Enkelit, pienet enkelilapset,
kantakaa rakkaani Tuonenvirran yli.
    Hyvät kiltit enkelit,
lohduttakaa lastani. Minne hän meni
minä en voi häntä seurata.
    Kiltit pienet enkelit,
viekää lapseni kukkaniitylle
poimimaan ilonkukkia.
    Hänellä oli niitä
liian vähän elämässä.
Hyvät enkelit, varjelkaa
katkeruudelta ja itsesääliltä.


AN kokoelmassa Hullunlehmän tanssi (1999)


Lisää näitä runoja tästä linkistä.

Vainajien muistelupaikka Tikkalan hautausmaalla. Suunnittelu Ville Rautiainen.
Elokuussa tulee 40 vuotta täyteen siitä, kun kylämme postinkantaja EM jäi tai jättäytyi junan alle noin kello kahdeksan aikaan aamulla mennessään Tikkalan vanhalle asemalle. Tämä tapahtui siis elokuussa 1971. Kyseinen paikka, vartioimaton rataylikäytävä sijaitsi Tikkalan koulun lähellä, vain 100-200 metriä koulusta. Paikalle olivat rynnänneet ainakin koulun pojat, tytöistä en tiedä. Joukossa oli myös meidän vanhin poikamme, Mikko, joka juuri oli aloittanut toisen luokan. Poikamme kertoi, että miehen jäännöksiä olivat poliisit keränneet säkkiin radalta ja sen varrelta.


Olen miettinyt monesti, mikä merkitys tuolla tapauksella oli poikani ja kolmen hänen vanhemman toverinsa tekemään itsemurhaan? Vai eikö asialla ollut mitään merkitystä---. Vuonna 1988 teki poikamme paras ystävä sen lopullisen teon omassa elämässään, ja siitä lähtien tiedän poikamme pohtineen samaa asiaa; hän kertoi itse siitä minulle itkiessään ystävänsä kuolemaa syvästi järkyttyneenä. Meidän poikamme aika tuli täyteen maaliskuussa 1992, hän lähti samalla tavalla kuin ystävänsä Reijo.


Näitä asioita miettii moni saman kokenut, täälläkin on useita lukijoita, jotka ovat kokeneet elämässään katastrofin lapsensa tai veljensä kuoleman kautta. Ja sitten on niitä, jotka ovat menettäneet lapsensa vaikean sairauden takia. Kaikille meille menetys on ollut suuri, ja tuskallinen, siitä selviäminen vie paljon aikaa, jotkut eivät toivu koskaan.


Tiedän että monelle on suuri apu elävästä uskosta, itselläni sitä turvaa ei ole enää ollut. Usko antaa voimaa ja luottamusta korkeamman voiman apuun. Joskus muinoin, nuorena, uskoin minäkin, mutta sitten se vain katosi, koska en saanut vastauksia kysymyksiini. Jumalalla tuntui olevan vain suuri joukko mahdottomia vaatimuksia, liian suuria minulle. Mutta sain siitä paljon voimaa nuorempana, kun elämäni oli kovaa ja karua, menetyksiä täynnä.  Silloin se oli suurin apuni elämässä.


Tiedän olevani se epäilevä Tuomas, josta raamatussa puhutaan. Epäilen kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Tapahtuneesta on jo 19v, mutta ajatukset siirtyvät aina joskus näihin kysymyksiin. Vähä vähältä aika lievittää kipua ja tuskaa, mutta unohdusta ei koskaan tule---.


Syyllisyys ja itsesyytökset kiusaavat meitä menetyksen kokeneita. Aluksi nousee hirmuinen viha tällaista vääryyttä kohtaan, jotakin on pakko vihata! Minä vihasin miestäni, poikaani en voinut vihata, hän on lapseni, ja rakas minulle. Sitten kadotin muistini, jouduin tekemään myöhässä olevan veroilmoituksen (ainoa kerta), mutta millään en tahtonut osata tehdä sitä, vaikka olen koko ikäni tehnyt niitä. Muuan tuttavani sanoi, että tuollainen on joku psyyken suojamekanismi. Sitten muistan hysteerisen naurun, johon vähän väliä purskahtelin; samoja merkkejä olen tavannut muillakin saman kokeneilla. Kirjoitin katkeria ja pahoja runoja, joihin purin huonoa oloani. Mutta vasta seitsemän vuoden kuluttua kirjoitin tuon alimmaisen runon, josta voin jo sanoa, että toipuminen on alkanut omalla kohdallani. Se riipaisi niin syvältä, että persoonallisuuteni muuttui. Entinen iloinen luonteeni pantiin hautaan, ja multaa päälle poikani ruumiin viereen. Sain pitää häntä luonani lähes 29v.


Näissä surullisissa muistoissa eläen toivotan teille oikein hyvää viikonvaihdetta!
                                                                                   Aili-mummo


Ps. Viimeisen vuoden aikana 35 000 lukijaa ja 2224 kommenttia: Kiitos ystävät!
                                                                                Aili-mummo

tiistai 24. toukokuuta 2011

Nyt on kesä,kesä, kesä!

Taiteilija Leo Karppanen Saihon edestalla. Edessä Marjatta Nousiainen. Kuva Aili-mummo.

Sanat jalkoja / jalat salkoja / keskellä sananjalkoja / vilkkuvat metsätähdet. /

Hämyssä salon / vihreän valon / luonto ja luodut / ahnasta halua / hengittää.//
~~~~

Yö jalassa / jalka yössä / hiipii / mikä minne  / kuka kunne / avaako / aurinko silmät? //

AN kokoelmassa Elämänpelto (1991)


Saihon salkoruusuja Karppasen talon pihapiirissä. Kuva Aili-mummo.
On päästy kesään, ilmat ovat kesäisen lämpimät, reilusti päälle 20 astetta celsiusta. Tänä aamuna kylvimme ukin kanssa aamusaunassa uusilla vastoilla (tai vihdoilla, miten vaan). Juurikasvit ja perunat eivät vielä ole maassa, mutta kohtapuolin on niidenkin vuoro. 

Lapset tulevat kohtapuolin koulusta, ainakin toinen heistä. Aamulla kävi kalankauppias, jolta mies osti kilon isoja muikkuja, jotka hän siivosi, ja aikoo savustaa. Piirakoitakin on vielä eilisestä jäljellä, joten ruokapuolen pitäisi olla kunnossa.

Illalla on seurakunnan diakoniapiirin kokous, jonne menen, samalla voin käydä ostoksilla ja apteekissa. Se on vain 50 kilometriä edestakaisin, mutta ei sitä oikein viitsi kahta kertaa päivässä ajaa. Miehelle taitaa huomenna käydä niin---.

Perheen päälle ilmaantui yllättäen maksaongelma, lääkäri oli kysynyt, paljonko sinä juot viinaa tai olutta? Mies oli vastannut totuudenmukaisesti, että puoli tölkkiä kahdesti viikossa saunailtoina.

Kotona sanoin hänelle, että tarkastapa lääkkeesi ja luontaistuotteet, joita syöt. Syy löytyi yllättävän nopeasti: Jokaisessa käytetyssä lääkkeessä ja luontaistuotteessa oli varoitus maksavauriosta! Näitä ei siis lääkäritkään valvo, vaan potilaan on oltava omatoiminen, ja pidettävä huoli siitä, ettei henki mene tällaisten lääkkeiden takia.

Kuten tiedämme, maksa on se elin, joka siivilöi elimistöstämme kaikki myrkyt. Jos se ei ole kunnossa, on asiat huonosti. Tarkastelimme lääkkeitä kriittisesti, ja päätimme, että on vain yksi lääke, jota hänen pitää ajoittain syödä. Lääkäri arvioi huomenna tilanteen---.

Leo Karppasen näkemys Paratiisista: Eeva poimimassa  kiellettyä omenaa...
Kesäkiireet ovat ihmisillä aluillaan. Kummallista miten kesällä allakka täyttyy nopeasti, menoja tulee sinne ja tänne. Meillä on ollut tapana käydä kesäteattereissa lähiseuduilla. Nyt ei viitsi lähteä enää oikein yli 100 kilometrin päähän, vähempikin riittää. Paitsi yksi retki Ilomantsin Möhköön, jonne lupasin lähteä erään porukan mukana. Joensuussakin esitetään kesäteatteria laululavalla ja ehkä myös entisessä paikassa, jota nyt en valitettavasti muista. Ja Joensuutahan on vielä Honkavaarakin.  


Okrankin retkillä olen yleensä ollut mukana. Tänä vuotena Okra ja Posliiniyhdistys tekee matkan Tampereelle ja Sastamalaan, jossa tutustutaan paikallisiin nähtävyyksiin ja taidenäyttelyihin. Tarkoituksena on käydä myös Pyynikin kesäteatterissa, jossa esitettään Rauta-aikaa. Rauta-aika oli aikoinaan TV-teatterissa, ja se oli minusta hirvittävän verinen ja kammottava esitys. Jaksoja oli useita. Eräässä osassa Kristiina Halkola, Pohjan Akka, roikutti miehen veristä päätä korkealla, jotta kansa olisi sen nähnyt paremmin. Uusintaesitystä en ole koskaan tuolle toivonut. Päätös lähdöstä on vielä tekemättä, ja voi olla, että jääkin...


Nyt pitäisi muistaa ottaa kamera mukaan, kun lähtee jonnekin. Täälläkin netissä kuvat ovat kullan arvoisia. Kesällä ne parhaat kuvat otetaan ja saadaan.


Jos joku miettii sitä, minne suunnistaisi taidetta katsastamaan ja ostamaan, muistuttaisin  Leo Karppasen Saihosta ja  Onkamon Onnelasta, jota Kekkoset pitävät hienossa hirsilinnassaan. Minunkin pitäisi siellä käydä, jotta näkisin tuon mainion paikan. Saiho ja Onnela sanoilla voitte tehdä hakuja blogistani, ja tuloksia löytyy.


Toivotan Marja-Leenan tervetulleeksi lukijakseni, ja kaikki muutkin, jotka tänne olette päätyneet. Olen onnellinen että minulla on lukijoita, ja saan joukon kommentteja, joihin yritän parhaani mukaan vastailla.


On upeaa, että nyt on ihan oikea kesä!  Nautitaan siitä niin paljon kuin mahdollista toivottaa Aili-mummo!



perjantai 20. toukokuuta 2011

Seurakunnan retkellä siellä täällä

Tohmajärven naisia Budapestin Rantabulevardilla kävelyllä lokakuussa 2007.
Näin upeita rakennuksia kuvasin rantabulevardin varrelta.
Muutamia tuntomerkkejä

Tuttu on tuomi muista puista, / anoppi kylän akoista, /
vävy muistra vierahista, / nato tyttö neitosista. - /
Kukistansa tuomi tuttu, / astunnastansa anoppi, /
vävy vehnäpiirasista, / nato tyhjän nauramasta. /
Viel' on tuttu huolellinen, / arvattu halunalainen; /
tuost' on tuttu huolellinen, / arvattu halunalainen: /
huokaellen huoles käypi, / laulellen halunalainen, /
uni ei tule use'in / huolellisen huonehesen, /
haasteta ei huolellista; / haukota halunalaista. //
~~~~
Kummaistako kuuleminen?

Kukkuipa käkeä kaksi / kahen puolen korpinotkon. /
Satuin noita kuulemahan - / hyv' oli kuulla kummaistaki. /
Lauloi kaksi laulajata / kahen puolen  pöytälaian. /
Satuin noita kuulemahan - / hyv' oli kuulla kummaistaki. /

Riiteli kälystä kaksi / kahen puolen kaalimaljan. /
Kummaistako kuuleminen? - / Lemmin kuultava molemmat. //

- Kanteletar -

Tytöt on menossa paikalliseen kylpylään lillumaan. Kliffaa oli, mutta vilustuin ja sain kunnon influenssan.
Nuo kuvat ovat entiseltä Budapestin matkaltani vuodelta 2007. 

Uusiakin kuvia olisi, kännykkäkameralla otettuja, mutta en saa niitä koneelle, ei ole adapteria. Miniällä on, voin ehkä ostaa  sen itsellenikin, mutta katsotaan nyt...

Eilen siivoilimme talkoilla Tikkalan hautausmaat, oli tullut onneksi 13 ihmistä paikalle. Seurakunnan puolesta oli kaksi miestä, jotka pitivät huolen roskien poiskuljetuksesta. Lisäksi saimme tukevat piirakka- ja voileipäkahvit. Tohmajärven hautausmaa-asiat hoitaa Seppo Hulkkonen, joka hyvin auliisti vastasi kysymyksiimme. Seurakunnalla on hyvin palvelualtista henkilökuntaa.

Tämän päivän kierteli kirkkovaltuusto seurakunnan henkilöstön kanssa katselemassa hautausmaita ympäri seurakuntaa, kävimme lisäksi yhdellä metsäpalstalla, jota ehkä tarjotaan luonnonsuojelualueeksi. Paikalla oli virkahenkilöitä Ely-keskuksesta ja Metsäkeskuksesta, jotka vastailivat heille esitettyihin kysymyksiin. Saammepa nähdä, minkä kannan kirkkovaltuusto ottaa tähän suojeluun...


Tällä viikolla on satanut melkein joka päivä, ja ollut aika kylmää. Tänä aamuna kello yhdeksän aikoihin tuli aurinko yhtäkkiä esiin ja alkoi paistaa niin helakasti, että sitä oli vaikea uskoa. Tuli lämmin ja ihana ilma koko päiväksi, mahtavan hieno retki-ilma!
Joillakin on hyvät suhteet tuonne ylöspäin, olihan mukana kaksi pappia kyydissä mukana---.


Viime viikolla kävimme naapureille Kostamossa viemässä onnittelukukat molempien 70v. päivän johdosta. Perhe on ollut meitä kohtaan hyvin ystävällinen, ja kaloja on tullut meille sieltä runsaasti, kuten nytkin lahnoja. 


Aika menee lennossa, ei ehdi syventyä oikein mihinkään. Kontkasten sukukokous on 2-3 päivä heinäkuuta hotelli Kimmelissä, missä myös sukukirjamme julkaistaan. On jännittävää nähdä lopputulos, tuo iso 600 sivuinen sukukirja. 


Ensi viikko on taas isojen tyttöjen kanssa olemista. Mutta se on jännää, kun kaksoset oppivat lukemaan ilman aikojaan, vanhempien lasten imussa. Ja tämän lisäksi piirtävät mummolle ja ukille hienoja kuvia meillä käydessään.


Oikein ihanaa toukokuuta kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Vapaa-aikaa vanhojen valokuvien hengessä


Sökörinki. Kuvassa (vas) Toimi Simonen, Pekka Kolehmainen, Tauno Kinnunen, Manne Simonen, Antti Eronen ja Otto Simonen.  Kuvannut: Yrjö Martikainen. Lähde: Museovirasto.
Nuorisoa veneretkellä Lahnalammilla.

Lumous


Oi kuulautta näiden kevätöiden,
kun kaikki taivaan valo ikäcvöiden
maan päällä viipyy, hennomatta pois,
kun heleimmillään hymyy kevään multa,
kun puistot hohtavat ja arkaa tulta
säteilee ikkunat, kuin lumotut ne ois.
Ui punertuen pilvet meren yli,
se syvään hengittää, niin kuultavana syli,
se, kirkas, taivaan armautta juo.
Hymyssä auerten en nähdä saata,
mi vettä, valoa, mi taivasta tai maata.

Jää pilvi rantaan, säde mullan luo,
ja siipi kantaa aavainääriin asti.
Niin säde liene, tuuli, lintunen -
Mut kesken kirkkauden taivaisen
maan kevään tuomet kukkii huumaavasti.
Ma mitä lienen? Miksi tänne jäinkään?
Min lumouksen silmissäsi näinkään?
Mua mikä sitoo? Valo aaltoon vaipuu,
yö kevään, nuoruus, rakkaus ja kaipuu -
Mik' on tää murhe, joka ahdistaa?
Niin kaunis olet, taivas, kaunis, maa.


- Saima Harmaja -
~~~~
Entisajan nuorisokin osasi huvitella. Kiikkumäki  joka sijaitsi mieluummin kalliolla, oli nuorison mieluisa kokoontumispaikka. Siellä voitiin pistää tanssiksi ja polttaa kokko juhannusiltana. Piirileikit olivat samoin nuorison suosiossa niihin liittyvine lauluineen. Sieltä saattoi löytää sen heilankin, jos onni potkaisi huopatossut jalassa. Kovasti pelättiin vanhaksi piiaksi jäämistä, jotka vietiin "Raatikkoon, Raatikkoon, Kyöpelinvuorentaa, ettei niitä, ettei niitä, pojat nähdä saa!" Kuulinpa sitä laulettavan pikkutyttönä serkkuni häissäkin. Ehkä morsian oli jo vanhapiikaiässä, eli 25v. Minua kutsui naapurin emäntä vanhaksi piiaksi jo 19v!


SItten oli tietysti Tikkalan nuorisoseura (perustettu 1906), josta oli paljon hupia ja oppia sekä miehille että naisille. Heillä oli opintokerhoja, näytelmiä ja kansantahuja, joita harjoiteltiin ahkerasti iltamia varten. Sillä koottiin rahat toimintaan. Aluksi ns-väki kokoontui taloissa, mutta myöhemmin hankittiin oma talokin kylälle. Se ei tosin kauan ollut seuran omistuksessa, vaan se jouduttiin myymään Tikkalan osuuskassalle. Nuorisoseuratoiminta oli tervehenkistä toimintaa, joka päättyi vuoden 1955 tienoilla. 


 Tikkalaan evl-seurakunta rakensi seurakuntatalon, joka vihittiin käyttöön 1950. Seurakuntatalolla oli monenlaista toimintaa, siellä pidettiin jumalanpalveluksia, muistotilaisuuksia, sekä lapsi- ja nuorisokerhoja. Kylässä toimi myös NMKY. Lapsille pidettiin yksityiskodeissa pyhäkoulua. Pyhäkoulunopettajat olivat palkattomia, vapaaehtoisia seurakuntalaisia, ja meidän kylällämme aina naisia. Partiotoimintaa oli 1950-60 luvuilla seurakunnan suojeluksessa. Tyttö- ja poikavartiot kokoontuivat aluksi seurakuntatalolla, myöhemmin omassa "kolossa" . Partiotoiminta  kylässämme  päättyi siihen, kun 1970-luvulla partiomaja purettiin. Siitä oli tullut paheiden pesä.


Kesällä oli hyvä kokoontua yhdessä luonnonhelmaan veneretkelle, ja mennä vaikkapa johonkin saareen päiväksi. Miesväki pelasi korttia, ja sökörinki on kuva kylämme miesporukasta ehkä 1930-luvulta. Lapsuudestani muistan yhden korttiporukan lähinaapurista, missä miehet istuivat talon saunassa kortilla. Tästä ei talon tomera emäntä pitänyt, hän otti vesisangon, täytti sen vedellä, ja viskasi korttiporukan päälle. Jopa hävisi korttirinki nopeasti, ja varmaa on, ettei sen talon saunassa enää nämä porukat kokoontuneet! 


Tikkalan kylällä toimi hyvin aktiivinen korttiporukka, jossa muutamat miehet tulivat aina kynityiksi. Selvää on, että pelissä käytettiin vilppiä, saattoipa hyvin etevä peluri elättää itsensä petkuttamalla toisia pelaajia.


Vapaa-aikaan kuuluu tietysti myös urheilu. Oma seura perustettiin keväällä 1908,  TiVe täytti 100v  vuonna 2008. Kyläseura TiVe toimii yhä, niin vahvahenkistä on porukka ollut. Entisajan pitkäaikaisista toimijoista mainitsen opettaja Kalle Massisen (seuran perustaja), Veikko Kurosen ja opettaja Antti Huttusen.


TiVellä on pitkät perinteet kylämme nuorison kasvattajana. Poikani lapset osallistuvat TiVen rientoihin.


Vapaa-ajan viettoa oli sekin, kun pistäydyttiin yllätysvierailulle naapuriin. Se saattoi joskus tapahtua vaikka kolme kertaa päivässä. Minä pistäydyin noin kolmivuotiaasta alkaen Simosessa, lähinaapurissa, jossa tytöt kampasivat mm. takkuisen kiharatukkani. Siellä minua myös narrattiin milloin milläkin tavalla, yhden kerran he yllyttivät minua  syömään maitokiisseliä liikaa, tuli tosi paha olo, en muista, oksensinko.


Sekin talo on kauan sitten purettu, ja ihmiset menneet maailmalle. Jäljellä on enää vanha aittarakennus ja kivinavetan rauniot. Jonakin päivänä kerron tuosta talosta ja sen ihmisistä.


Tiedoksi kaikille tikkalalaisille ja onkamolaisille: Hautausmaan siivoustalkoot Tikkalan hautausmaalla torstaina 19. päivä toukokuuta klo 10.00. Tervetuloa mukaan työvälineiden kanssa, seurakunta tarjoaa kahvit!


Oikein mukavaa toukokuista viikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!



maanantai 16. toukokuuta 2011

Yllätysarvonta Leena Lumilla

Nämä kirjat ja paljon muita Leena Lumi arpoo lukijoiden kesken.

Leenalla on listassa jo lähes 40 kirjaa, jota hän aikoo jatka vielä. Kehoita siis teitä osallistumaan näihin arpajaisiin, joissa voitte voittaa lukemista. Vakituiset lukijat saavat yhden arvan ja toisen arvan saavat ne, jotka lisäksi ovat linkittäneet Leena arpajaiset omaan blogiinsa. Kolme ensimmäistä saa kaksi näistä kirjoista, ja sen mukaan miten ensimmäinen ja toinen valitsee. Linkki Leenan blogiin.

Ja sitten vaan kiireesti toimeksi!


Oikein hyvää viikon jatkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Blogisisko™: Blogisisko Anna Amnell Blogilistalla ja muualla netissä

Blogisisko™: Blogisisko Anna Amnell Blogilistalla ja muualla netissä

Kaunosielu kesäparatiisissa

Ristolan talo kuvattuna Särkijärven yli 10.5.2011.
Kultainen päivä


Nyt riemulauluansa ihaninta / livertää linnut, onnenkiihkeää, /
ja lakkaamatta kukkuu kultarinta, / niin ettei metsä henno hengähtää. /
Ma, joka päivän hetkin kultaisin / näin valon vaeltavan koivikossa /
ylitse kirjan, jota rakastin, / jo suljen lehdet suven auringossa. /
Suloista vihreyttä hehkuen / hymyilee maassa ruoho jokainen. //


Niin kohoo, vielä kukkuessa käen, / sylistä metsän tuuli lämpöinen, /
ja vivahdellen vihreyttään näen / ma kimaltavan koivun kutrien. /


Lehahtaa yli nurmen tuoksu hellä. / Pois valkovuokon kasvot vaipuvat, /
kuin arastelis  päivään värähdellä / sen terälehdet liian kuulakat. /
Mut taivaan sini huimin, polttavin /  peloita metsätähtiä ei vielä, /
kun vierivierin hymyävät tiellä / ne lapsenkasvoin pieninpienoisin. //


Vaan iltapäivän säteet värittää / taas koivikon niin syvänvihreäksi, /
ma että aavistan jo lähemmäksi / sen salaisuutta aina-välkkyvää. /
Ah, aivoin ajatusten painamin / ja ruumiissani, jossa kipu elää, /
vähemmän nään kuin ruoho hentoisin, / kuin lintu, jonka riemuvirsi helää. /
Ihanin hunnuin hunnutettu on / maan autuus, mulle tajuamaton. //


Niin salaisuutes verhoo, armas multa! / En huimaa kaikeutta halaa nyt. /
On kyllin mulle iltapäivän kulta, / kun tuska sydämen on lähtenyt. /
On kyllin lintukuoron laulu hellä, / ja tuoksu, jota henkii herkkä maa, /
ja varjottomin mielin ihmetellä / suvisen pilven tietä loistavaa. /
On ihme jäädä ilman kyyneleitä / maan ihanuuteen onnenheleään. /
Oi kukka, sisimpäsi hunnuin peitä! / En mitään pyydä, kun sun hymys nään. //


- Saima Harmaja -
~~~~
Kohtaan Saima Harmajan runoissa todellisen kaunosielun, jollainen olen mieltänyt itsekin olevani. Harmajan runojen rytmi ja poljento on mukaansa tempaavan ihana. Kun tuntee itsensä onnelliseksi, haluan kirjoitta kuin Saima, ja nuorena kirjoitinkin. Mutta sitten huomasin, ettei sitä tapaa arvostetettu, kaikki muut tyylit ja tavat olivat muka hienompia, ainakin lääninkirjailija Jouko Lehtosen mielestä. 


Senkin tiedän, että riimien käyttäjän on oltava hyvä kirjoittaja, joka osaa käyttää riimejä taitavasti ja persoonallisesti, ja mielellän myös hauskasti. Kirsi Kunnas on yksi heistä, toinen on Ilpo Tiihonen. 


Lehmän lento


Vanha lehmä tuli villiksi pellolla, / tanssi lehmänpolkkaa / 
ja kilkutti kellolla. / Se pomppasi ilmaan / pilvien yli / 
ja kaukaisiin tähtiin / sen lentävän nähtiin / kukkia täynnä syli. // 


 - Kirsi Kunnas -
~~~~
Tämä hyvinvarusteltu kesämökki Liippilammin rannalla on myynnissä.
Löytyy teistä lukijoistakin hyviä runoilijoita: Kiitos teille monista hienoista lukukokemuksista! Antakaa palaa ja kynän lentää, nyt on ihana kevät ja etelässä jo kesäkin.
~~~~
Kesä ja vesi ja kesämökki näyttävät kuuluvan yhteen, sen todistavat yli puolimiljoonaa mökin omistajaa. Meille maalaisille kesämökki on pelkkää ylellisyyttä, asummehan jo luonnon keskellä muutenkin. Kesämökki vaatii myös hoitoa ja työtä, johon me vanhukset olemme jo liian raihnaisia. Yhdessäkin "mökissä" on ihan tarpeeksi tekemistä. Silloin aikoinaan, kun viljelimme maata ja hoidimme lypsykarjaa, ei ehtinyt näihin mökkijuttuihin mukaan, enkä muutenkaan ole mitään mökki-ihmisiä. Riitti oikein hyvin, kun kerran tai kaksi kesällä kävi jonkun mökillä saunomassa.


Meidän paratiisimme on ollut savusauna, jota parempaa paikkaa en tunne. Muutamia kertoja kesässä on mies sen lämmittänyt, ja lähes joka kerta olemme kutsuneet vieraita sinne saunomaan. Savusaunapäiväksi riittää molemmille puuhaa ihan hiki hatussa. Minä vain siivoan ja laitan vieraille ruokaa ja tarjoilun valmiiksi. Jälkilöylyissä käy poikamme saunomassa muiden jälkeen.


Särkijärvellä on kuhinaa, kun sadat ihmiset ympäri Suomea saapuvat kesänviettoon. Monilla helsinkiläisilläkin on huvila täällä, vaikka ajomatka on noin 500 kilometriä. Ne ihmiset, joilla ei enää ole työesteitä, viipyvät mökillä kuukausia, jopa syksyyn asti.


Oikein mukavaa ja iloista viikonloppua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!



keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Hyvinvointia Tikkalassa Tikankolossa

Näissä maisemissa Tikkalassa on ollut asutusta jo 4000 vuotta sitten. Tikkalan yleinen uimaranta  ja venevalkama.

Tikankolokerholaisia grillikatoksella 10.05.2011. Matti Ilvonen (oik.) ja Kerttu Mikkonen vaihtavat ajatuksia Kaija Moilasen kanssa.
Erkki Lehkoinen (oik.) oli viritellyt tulen jo ennen saapumistamme.  Anja Ilvosta naurattaa, ja Mauri Nupponen kuuntelee...

Riitta Mikkonen oli keittänyt makoisat kahvit ja tuonut kahvileivät...
Leena Lehikoinen (vas.) ja Kaija Moilanen keskustelevat kanssamme entisajan elämästä ...

Rannan koivuissa laulaa 
peipot ja kukkuu käki. 
Järvessä soutaa joutsenparvi. 
Vene rannassa. 

Vesille mieli soutaa.  
Kirkkaansininen järvi 
tuulenhenkeä nostattaa. 
Kevyt on soutajan airo. 

Alkukesän ihmettä katson. 
Kahdella korvalla näen, 
kuudella aistilla kuulen. 
Laulaa peipot ja kukkuu käki.

AN kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003)
~~~~
Tapahtuu niin paljon, ettei ehdi kirjoittaa. Eilen olimme kylämme helmen, Särkijärven rannalla Tikankolo- kerhon kanssa muutaman tunnin puhumassa hauskoja muistoja Tikkalan vanhalta asemalta, ja samalla pienellä retkellä kylämme vanhimmalle asuinpaikalle, jolta on löydetty muistoja 4000 vuoden takaa kampakeraamiselta kaudelta. Paikka on upea. Mutta jos kuvat olisi otettu tuolta vastapäiselta mäeltä, josta näkyy vain rantasauna, olisi maisema ollut Euroopan upeimpia. Nyt se on yksityiskäytössä, eikä sen vuoksi viitsi mennä rauhaa häiritsemään.


Mutta onneksemme kunta sai ostettua meille kyläläisille ensin venevalkaman ja sitten myöhemmin tämän kylän ikiaikaisen uimarannan yhteiseen käyttöön. Muutoin meidän asukkaiden oli lähes mahdotonta päästä Särkijärvelle uimaan, koska maat omistivat yksityiset henkilöt, jotka vähät välittävät paikallisten asukkaiden tarpeista. Tulipa eräs huvilanomistaja avustamaan jotakin kylän asukasta seiväs kourassa, ettei tälle rannalle olisi menty! Meillä paikallisilla asukkailla on vesioikeus kylämme järviin ja lampiin, mutta jos yhteiskäyttöön ei ole hankittu rantaa, miten menet käyttämään näitä oikeuksia?
~~~~
Lauantaina kävimme tapamme mukaan akupunktiohoidossa Kaivolla. Sinne oli järjestetty samaksi päiväksi myös Hyvinvointitori, jolta sai eri järjestäjien toimesta infoa meille tohmajärveläisille ja muillekin pyörillä kulkevista palveluista. Tarkoituksena on liittää kirjastoautoon mukaan palveluja, tehtiin myös kysely näiden palvelujen tarpeesta, kirjastoautosta tehdään monipalveluauto. Palvelut ovat tietenkin maksullisia, mutta ei kirjojen lainauksen osalta. Mahdollisuus oli kokeilla energiahoitoa, akupunktiota ja ionisaattorilla tehtävää kehonpuhdistusta.  Tilaisuus oli tutustua myös pakurikääpään, jota pidetään voimakkaana antioksidanttina. Mies vaihtoi pullollisen mahlaa neljään pikkupussiin pakuria, oli hyvä kauppa. Pakurikääpä on koivun lahottajasieni, jolla on hoidettu mm. syöpää. Homecare tuotteita esitteli Leena Hirvonen, jolla oli mm. Aloe Vera-juomaa ja -geeliä. Ostin kumpiakin.


Muuan henkilö esitteli mitä remontteja voi saada kotitalousvähennyksiin verotuksessa. Ei muuta ongelmaa, mutta pieneläkeläinen tai -tuloinen ei voi saada vähennystä siksi, etteivät tulot riitä kyseiseen valtionverosta tehtävään verovähennykseen. Ja sellaisiahan meistä oli suurin osa. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanottiin ennen, ja sama se on nytkin. Rahattomat eivät voi käyttää palveluja hyväkseen, kun ei ole rahaa.


Mutta yksi asia on, jota en ymmärrä: Miten ihminen voi puhdistua sisältäpäin kun hänen jakojaan pestään ja liotetaan ionisaattorilla??? Kaikki kuona-aineet muka poistuvat tällä tavoin. Minä taidan turvautua vain Aloe Veraan ja pakurikääpään, ja onhan meillä koivunmahlaakin, ei tarvitse hirveällä hinnalla ostaa kaupasta...


Tohmajärvellä oli lauantaina vilinää, sillä liikuntahallilla ja yläasteella oli 700 koiran näyttely. Kansaa oli kaupoissakin niin paljon, etten muista edes joulunavauksissa niin isoa joukkoa liikkeellä, tai Potsipäivillä. Muulloin voi ihmetellä, miten hiljainen onkaan kylätie... 


Koivut ovat hennonvihreillä hiirenkorvilla, pian luonto on kauneimmillaan. Olen puhdistanut ympäristöä vähän kerrallaan, viimeiset lumet ovat talon takana sulamatta.


Olemme jo puolessa välissä viikkoa.  Oikein ihanaa toukokuuta toivoo Aili-mummo!  

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Punaisia ruusuja kaikille äideille



Saihon isäntä, taiteilija Leo Karppanen onnittelee kaikkia äitejä! Kuva: Leo Karppanen.
ÄITI


Kylvää nuori nainen.


Lapinmaassa nainen
kylvää miehen toukomaat.
Tuntureitten kansa ikiuskossansa
kautta naisen kätten vihkii toukomaat
nimeen hedelmällisen.


Vaimo kätkee siemenen,
ihmeen alla sydämen.
Vaimo hedelmöittää jyvät ohrien.


Kylvää nuori nainen.
Kädenliike siunaavainen
viittoo kutsuvasti,
viittoo kutsuvasti syntymätöntään.
Elokuussa, elokuussa...
Käsi soutaa tuutien.


Vaimo kätkee siemenen.


Ja kiihkeästi liki, niin liki itseään
hän siemenvakkaa puristaa kuin miestään sylissään.


- Oiva Paloheimo -
~~~~
Äitienpäivänä huomaamme olevamme "siunatussa tilassa" silloin, kun olemme jo isoäitejä.


Oikein kaunista, kirkasta ja upeaa äitienpäivää kaikille äideille ja heidän ihanille lapsilleen ja lapsenlapsilleen toivottaa Aili-mummo!

torstai 5. toukokuuta 2011

Ruukinmyllyltä Kannukselle



Ruukinmylly sijaitsi lähellä Ruukkilampea Tohisevanpurossa. Kuva: Jouko Kannusmäen arkisto.
Herään kevätaamuun. / Kuusi, joka nukkuvan talven keskellä /
ylpeili omasta voimastaan, / ujostelee nyt suurta kokoaan. /
Hartiat lysyssä, / kömpelöt kourat selän takana /
se yrittää tehdä tilaa / ensimmäisen kevätaamun valolle. /


Siinä värisemme, / vanha minä ja talvitoverini kuusi, / me tosikot.//
~~~~
Tahdon olla kuin tuo vanha liiteri / meidän pihalla. /
Sen katolta sulaa jää / hunajaisina pisaroina / maan maiskutella. /
Sen vanha ruumis pehmenee auringossa / tuoksuen maalta ja - taivaalta! /
Ovet auki rempsottavat / ja koko leveydeltään / katto nauraa taivaalle.//

- Aino Kemppainen -
~~~~
Antti ja Emma Simonen pienen tyttärensä Elsan kanssa. Kuva.: Jouko Kannusmäen arkisto.
Historia on mielenkiintoista sekä kylien, talojen, sukujen ja niiden ihmisten osalta.
Simoset ovat laajin ja kauimmin  (300v) paikkakunnallamme asunut suku, johon itsekin kuulun; molemmat isäni mummot olivat Simosia. Riihiahon Mäkelässä oli asunut Simo Simonen (1841-96) ja Susanna Riikonen (1847-1921) perheineen, he myivät pois oman tilaosuutensa Pekka Ihalaiselle, jolta Simo Tahvonpoika Simonen osti osuuden takaisin. Heillä oli kolme poikaa: Juho Simonen (1871-1936), Eemil Simonen (1878-1941) ja Antti Simonen ( 1881-1954). Antti asui ja jauhatti kotitarveviljaa  Ruukinmyllyllä, joka on tuohon aikaan ollut puutavarafirman omistuksessa. Myllyn ympärillä ovat pellot, jotka yhä vielä ovat suosittu leiriytymispaikka paikkakunnalla. Mylly sijaitsi lähellä Ruukkilampea. 


Kesäkuussa 1926 Antti Simonen osti Kivikummun tilan Tikkalan Riihiahosta, jonne perhe muutti asumaan. Pikkutyttö Elsa Simonen ( 1923-87) oli tuolloin ollut 3v.  Ammatti vaihtui isännältä maanviljelijäksi. Emäntä Emma Simonen oli Aholammin tyttäriä, ja kirjailija Ville Kurosen täti.


Kivikumpu oli lohkottu Härkäahon tilasta. Tilalla olivat asuneet sitä ennen mm. suurperhe Bogdanoffit. Mies oli kulkukauppias, hän oli ostanut ja myynyt mm. lampaannahkoja. Isäni Oskari Juvonen kutsui  miestä Potkanohviksi.


Elsa Simonen varttui isoksi, ja avioitui (1945) hämäläisen Verneri Kannusmäen kanssa, ja perhe sai kolme lasta. Nyt tilaa asuu Elsan ja Vernerin vanhin poika, Jouko Kannusmäki, perheineen. Mies on sirkkelisahuri, ainoa laatuaan paikkakunnalla.


Tuo myllyn kuva on varmaan 1900-luvun alkupuolelta, se on jäänyt Joukolle hänen äidiltään. Tätä myllyä en ole koskaan nähnyt, se on purettu jo kauan ennen syntymääni.


Vanhat kuvat viekoittelevat kertomaan vanhoja tarinoita. Lapsuudestani muistan, että purossa oli rapuja. Pöllässä, missä Ruukkilampi sijaitsee, oli hyvät ravustuspaikat. 


Kannusjärvi laskettiin jo 1759, jolloin luultiin saatavan paljon lisää heinämaata. Kannus oli ennen laskuaan iso järvi, se ulottui Perivaaran alta Haukilampiin asti. Nyt sen tilalla on Pöllässä ja Haukilammissa pikkulampia puolenkymmentä kappaletta, ja järven ranta on siirtynyt kauas sen alkuperäisestä rannasta. On arvioitu, että Kannuksen ranta oli 7,5 metriä ylempänä kuin nykyisin, ja sen pinta-ala oli 4 neliökilometriä, ja rantaviivaa oli 24 kilometriä. Toisin sanoen se oli tuolloin Tikkalan Särkijärven kokoinen. Nykyinen Kannus on enää  kooltaan 1,5 neliökilometriä.


Kävikin niin, että elokuussa 1759 vesi karkasi järvenkaivajilta  Sahisärkästä, joka on Pöllän ja Kannuksen välissä. Vesi tulvi Lotokanjokea myöten Pyhäselkään vieden mukanaan juuri kokoon saadut kuivat heinät, mikä oli tietenkin kova vahinko maanviljelijöille. Taas päästiin käräjöimään, ja päätös tuli 1767. Uskottiin että saatiin lähes 50 kuormanalaa heinämaata, mutta hiekkainen ja kivinen maa ei ollutkaan hyvää siihen tarkoitukseen. Esille tuli rautaokra- ja keltamultaesiintymiä, jotka olivat huomattavia. Pitkärannan ruukki valmisti 1900-luvun alkupuolella puna- ja keltamultaa. 1919 rakennettiin uusi polttouuni Kannukselle ja 1920-luvulla markkinoitiin koko maahan (Jaana Juvonen).


Kannusjärvestä on nostettu 1800-luvulla myös järvimalmia, jota ajettiin hevosella Onkamon asemalle. Se oli ollut hevosille raskasta työtä, viikossa ajettiin vain 2-3 reissua.


Nykyään tuolla Pöllässä ja niiden lampien rannoilla on useita huviloita ja myös Helluntaiseurakunnan leiripaikka. Kannuksella on vain pari huvilaa, ja Kokkoselän rannalla muutama. Entinen Punamultatehdas sijaitsee Kokkoselän päässä, ja sen talon omistaa UPM-Kymmene. Joensuulainen metsästysseura on vuokrannut talon omaan käyttöönsä.


Oikein mukavaa torstai-iltaa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!