Google+ Followers

perjantai 8. joulukuuta 2017

♥ Veriuhri Isänmaalle ♥

Kolme ensimmäistä. Kaksi oikeanpuoleista Leila Hurmalaisen kuvittamia.


KIVEEN KIRJOITETTU


Tänään on voiton päivä,
       voiton ja isänmaan päivä.
Tänään on sankarien päivä
       teidän päivänne
kotikylän miehet!
Tänään on teidän
       muistelunne päivä.

Kotikylän miehet
tulevaisuuden annoitte
       isänmaalle
       lapsillenne.
Punaiset ruusut
kukkivat haudoillanne,
sydänverellänne maksetut.

Kotikylän miehet,
sotanne soditte puolestamme.
Velkamme maksoitte
isiemme maalle.

Kylämme multa on
       punainen.
Teidän kukkanne ovat
veriuhrikukkia.

Aurinko loistaa
      hautojenne yllä,
taivas hehkuu päällämme
      purppuranvärisenä.
Tähdet vilkuttavat
      teille jäähyväisemme.

Jääkää hyvästi ja näkemiin!
Nimenne on
kiveen kirjoitettu.

Liha muuttuu ja häviää.
Puut ja ruoho kukoistavat
      vain hetken
      kuin ihminen.

Särkijärven vesi 
      läikkyy sinisenä tai
valkeissa vaipoissa leväten.

Teidän ruumiinne haudattiin mutta
       teidän muistonne säilyy
sydämissämme.

Nimenne on 
      kiveen kirjoitettu.
Aseet vaikenevat.
Kivet puhuvat puolestanne.
Taistelutahtonne
       oli vahvempi kuin liha.
Vapauden tahtonne   
       voimakkaampi kuin kuolema.
Rauha on teidän
verellänne ostettu.
Voitonseppeleet ovat 
        purppuranpunaiset.

Teidän nimenne on
        kiveen kirjoitettu.
Tänään on teidän päivänne,
sankarit.
Ottakaa vastaan
kotikylänne kiitollisuus.
Teidän muistonne
ei koskaan häviä.    

- AILI NUPPONEN -

Isänmaata on juhlittu olan takaa, monimuotoisesti ja pitkäkestoisesti. Meidän juhlintamme rajoittui tv:een ääressä Linnan juhliin, joita tietenkin seurasimme. Vaikka kutsujakin tuli mm. kunnan pitämiin tiistaijuhliin 5.12.2017. Kävimme silloin Kiteellä Trafin asioilla emmekä jaksaneet kauempaa viivytellä.

Tuo runo ei ole kirjoissa julkaistu, mutta blogissani Tanssi Elämänpellossa se on. Esitin sen itsenäisyysjuhlissa Tikkalan Seurojentalolla v. 2014, ja kirjoitin sen myös kyseistä tilaisuutta varten. 

Kokoelmassa Äiti-Maan hellään syliin (2003) olen julkaissut myös runon kylämme Sankarivainajille. Runoblogissani se on vuoden 2010 kohdalla. Muistaakseni se oli paikallislehdessä UutisAlasimessa myös. 

Jos omia sympatioitani kysytte, pidän tuota ensiksi kirjoittamaani runoa paljon onnistuneempana kuin Kiveenkirjoitettu-runoa. Se on minulle hyvin läheinen runo, olihan siinä mainittuina naapureidemme nuoria miehiä. Vaikka itse olin tuskin edes syntynyt heidän kaatuessaan, sain tietoa heistä kotiväeltäni, sekä isältä että Miina-tädiltä.

Harvalla kaatuneella oli perhettä kun heidän lähtövuoronsa tuli, mutta sellaisiakin miehiä joukossa oli. Alapihan isännältä, Toivo Simoselta, jäi perhettä vaimon lisäksi kolme tytärtä ja yksi poika, jotka kasvoivat aikuisiksi sotaorpoina. Saimi-emäntä kertoi, että viimeisellä lomareissullaan mies jätti kellon ja kultasormukset kotiin, niin varma hän oli kaatumisestaan, koska oli nähnyt unen.

Kallis hinta on itsenäisyydestämme maksettu, sitä ei saa milloinkaan unohtaa. Jos kaikki kaatuneet olisivat saaneet elämänsä normaalisti ja jatkaa sukua, maailma olisi ihan erilainen kuin tämä nykyinen.

Sodassa kaatui isänmaan puolesta serkkujani ja pikkuserkkujani. Heikki Kinnuselta kaatui ennätysmäärä lapsia, neljä poikaa. Heidät oli merkitty kadonneiksi, mutta kun alettiin  naapurin puolella etsiä kaatuneiden luita, myös Kinnusen pojat löytyivät. En tiedä tarkkaan, löytyivätkö kaikki. Monelle vanhemmalle oli ennenaikainen lähtö viimeiselle matkalle näiden lasten kuolemien johdosta, ja raskas taival elettäväksi, perheen ainoina huoltajina ja toimeen tulon hankkijoina. Mieheltäni kuoli yksi setä, lieneekö ollut ainoa (Tikkalan) Mannisista. Perhe asui ja viljeli maata Kiihtelysvaarassa. Kaksi pientä poikaa jäi lesken huollettavaksi.

Toivon ja rukoilen, että Taivaan Isä pitäisi meistä hyvän huolen itsenäisenä kansakuntana! Ihanaa viikonloppua ja toista adventtia kaikille lukijoilleni!
                                 Terveisin Aili-mummo


lauantai 2. joulukuuta 2017

♥ Ihanaa ensimmäistä adventtia! ♥

Hoosianna hymni; Rovaniemi, Muurlankappeli. YouTube.

Toivotan Sinulle ihanaa ensimmäistä adventtia tällä tutulla Hoosianna-hymnillä! 
                                             ♥ Terveisin Aili-mummo! ♥ 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

♥ Järkeä ja hulluutta ♥

Kiteen Vapaussodassa kaatuneiden muistomerkki.


SANA VAPAUDESTA


Mureneeko tahto ja rohkeus niinkuin kivi murenee?
Vai kääntyykö se uusiin asioihin, niinkuin
                  suuri portti mahtavasti auetessaan
paljastaa näkymän linnanpihalle, linnanpihasta salmelle,
                  salmen yli
kesäillan loputtomuuteen?

Tulkaa ystävät, me olemme valmiit
rauhan toimiin, yhteistyöhön. Ystävyyteen.

Älkää tulko ahnaat ja ylimieliset. Kuoleman oppii kaiketi,
               kun tarvitaan.
Elämän oppiminen on kenties vaikeampaa. Sitä vain haluamme.

                 Kuka on vapaa? Orjalla on kahleensa,
                 tyrannin vangitsee valtaistuin. Pelko.

                 Vapaus on dialogia, vuorovaikutusta,
                 tasaveroista puhetta ihmisten kesken.

Kaloilla on vapaus! Uivat virrassa minne mielivät -
vesi vapauden elementti. Vapaus antautumista
                  virran johdettavaksi.       

------------------------------------------------------------

Uskoo ja epäilee, luo sääntöjä ja hylkää ne,
kunnioittaa itseään ja muita, arvostelee itseään ja muita.
Ei röyhkimys eikä mielistelijä, ei uskon tai aatteen
nyörittämä, ei epäilyn lamauttama, ei kyynikko,
ei byrokraatti, ei anarkisti. Vaan

vapaa mies, vapaasyntyinen,
maailmaan syntynyt.

----------------------------------------------------------------

Suuren vallan vapaus on toista kuin pienen.
                  Suuruus sen rajaa.
Jokainen ominaisuus luo toiminnan mahdollisuuksia
toisaalla, rajoittaa toisaalla.
Ei vapautta kalliimpaa voi maailmassa saavuttaa
ken osaa vapaa olla.

Näissä rajoissa, tällä historian kielekkeellä
olemme yhtä vapaita kuin ajatuksemme,
ne yhtä vapaita kuin sanamme.
Sanat ovat viirejä. Älkööt ne uhmaten leimutko, älkööt
                   raukeina levätkö.
Hulmutkoot levollisina, avoimina, itsestään tietoisina
vapauden tuulessa.

Paljon järkeä me tarvitsemme, ja pisaran hulluutta
elääksemme huomiseen
                                          ja huomisen yli.


- LASSI NUMMI -
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Eläköön Suomi, ja kauan liehukoon Suomen lippu! Vietämme Isänmaan syntymäpäivää viikon kuluttua keskiviikkona kuudes päivä joulukuuta AD 2017.
Tästä aiheesta lienee jo kirjoitettu lähes miljoona palstakilometriä ellei ylikin. Ja monella tapaa on ollut hienoa seurata julkisia juhlallisuuksia. Toivottavasti moni muukin ihminen kuin minä, on ollut yllättävän innostunut tästä ihanasta juhlasta, jonka vielä onnistun näillä maallisilla silmilläni näkemään.

Pian on tohmislaisilla muutakin juhlan aihetta. Seuratkaa FB:in Maiju Lassilan joulukalenteria. Se avataan joulukuun ensimmäisenä päivänä.

Ihmisen ei tarvitse olla ihmiselle susi, vaikka välillä siltä tuntuukin. Myös ystävyyttä ja rakkautta esiintyy joukoittain ja yksittäisinä  tapauksina. Ja näin joulun alla ihmisen mieli herkistyy Joulun Lapsen tuoman lahjan edessä. Voimme hengessämme polvistua ja kiittää kaikista lahjoista parasta, Jeesuslasta.

Toivotan teille rakkaat ystävät onnellista adventtia ja hyvää Suomen 100-vuotisjuhlaa!
                                     Terveisin Aili-mummo

lauantai 25. marraskuuta 2017

♥ Lapsuusmuistot ja me ♥

Jaakko Ryhänen - Oi, muistatko vielä sen virren. YouTube.


Toivotan kaikille lukijoilleni hyvää viikonvaihdetta ja marraskuun viimeisiä päiviä!
                                     ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

♦ Hyvän emännän askeleet ♦

Lumi peittää myös pikkulintujen herkkupöydän.


EMÄNTÄ


Kuin siunaus
sun askeles viipyvät pihamaalla.
Jo ruskotus
on kalvennut taivaalla kuulakkaalla.
Jo aittojen avaimet
veit sisälle kamarin naulaan
ja lastesi peittehet
sinä kiedoit jalkoihin, kaulaan.

Mut vieläkään
et painunut vuoteellesi.
Yön hämärään
sua kutsuvi päilyvä vesi
ja rivit kukkien.
Sinä rannasta vettä kannoit
ja siuhkun hopeisen
yli lehtien virrata annoit.

Yö lepoon jää
kukat mullassa kosteassa.
Vain helähtää
joku kello navetassa.
Talon vahti kohoaa -
se painuu portaille jälleen.
Sen häntä heilahtaa
ohi käyvälle emännälleen.

Jäät riisuutuen
yhä seisomaan ikkunan eteen.
Kuvat pilvien
ovat painuneet syvälle veteen.
Mies, lapset hengittää,
uni heidän on rauhaisa, syvä.
Yö leviää
yli maan kuin katse hyvä.

- YRJÖ TEPPO (KAIJÄRVI) -



Noin se hyvä emäntä tekee töitään, kun päiväsaikaan ei ehdi. Mutta illalla on juuri sopiva hetki kastella kukat, ja käydä itsekin uimassa. Onpa sitten raikas ja virkeä olo.

Meitä naisia ja 'emäntiä' on monenlaisia, ei suinkaan jokaista emäntää voi sanoa 'hyväksi' eikä aviomies arvosta häntä korkealle olipa emäntä 'hyvä' tai ei.

Runoilija on myös tässä oikeassa, hän sanoo: ' Kuin siunaus / sinun askelees viipyvät pihamaalla'/ - Hyvä emäntä on huolellinen, hän pitää lähes kaikesta huolen. Nousee ensiksi aamulla ylös ja käy illalla viimeisenä nukkumaan. Kerrotaan äidistä, joka yön aikana neuloi sukat lapsen jalkaan tai lapset käteen, tai tekaisi tuohivirsut, kun muita kenkiä ei osannut tehdä.

Entisaikaan piti naisen osata tehdä kaikkea, etenkin käsitöitä. Pellavat ja villat kasvatettiin kotona, lankakin oli kotitekoista. Ompelutöissä kone oli hyvä apu, kenellä sellainen oli. Yleensä maalaistaloissa oli joku Singer tai Kayser, jolla kankaat ja hätätilassa nahkatkin voitiin ommella. Ainakin omatekoiset rukkaset olivat hyvät ja lämpimät neulakintaiden kanssa. Neulotut tai virkatut vanttuut eivät ole yhtä lämpimiä. 

Ei vielä -20 astetta, vaan nyt on jo -7 astetta.


Noin se pikkuhiljaa adventtikin lähestyy, pääsevät jouluihmiset herkistelemään tunnelmia. Tuntuu vain, että nykyään 'hyvä tahto' on meiltä ja valtioiden johtajilta kadoksissa. Pelottelu toinen toistaan pahemmilla aseilla on sen sijaan muodissa Minusta  pitäisi olla asiat toisin päin. Millä ihmeen tavalla nämä ikävät johtajat saisimme ymmärtämään, etteivät hekään ole voittajia mahdollisessa suursodassa? 

Toivotan lukijoilleni hyvää kuluvaa viikkoa!
                  ♥ Terveisin Aili-mummo! ♥

lauantai 18. marraskuuta 2017

♥ Hyvää viikonloppua! ♥

Piia Viitanen: Kahden maan kansalainen. YouTube.


Toivotan teille hyvää ja antoisaa viikonloppua ja Liisanpäivää!
                           ♥ Terveisin Aili-mummo ♥

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Maikki Harjanne: Mintun lääkärikirja

Sorry, anteeksi heijasteet kannessa.

Ajattelin esitellä teille Maikki Harjanteen (o.s. Saksman) lastenkirjan Mintun lääkärikirja, jossa on noin 34 sivua kuvia ja tekstiä kansien lisäksi. Harjanne on suosittu lastenkirjailija ja taiteilija, myös kuvaamataidon opettaja. Hän on julkaissut tietojen mukaan jo yli sata lastenkirjaa. Varmaan hänen suosituin henkilönsä on terhakka Minttutyttö, joka on innoittanut taiteiljaa tekemään tästä fiktiivisestä pikkunaisesta ison määrän tarinoita.

Vuonna 1944 Sippolassa syntynyt kirjailija on Suomen suosituimpia lastenkirjailijoita, ja Otava on hänen kustantajansa. Mintun lääkärikirja on julkaistu vuonna 1995, josta on vuonna 2005 otettu jo kolmas painos, ISBN 951-1-13635-6.
Tästä kuvasta on kirjankansi tehty.

Kirjassa kerrotaan, millaista on, kun yksi lapsi sairastuu. Minttu on vielä pieni, eikä ymmärrä oikein kaikkia äidin vertauksia.  Mintulla on kaksi veljeä, pikkuveli Santtu ja isompi veli, Ville. 

Minttu käy äidin kanssa Leena-nimisen lääkärin luona. Mintun korva on tulehtunut. Lääkäri lupasi, että parin päivän kuluttua korva on kunnossa, kun Minttu syö annetut lääkkeet. Lääkärin työvälineet on piirretty yhdelle sivulle. Tietokonetta ei kuvassa näy.
Vuoron perään äiti ja isä hoitavat lapsia, tässä on äidin vuoro.

Tässä syödään. Äiti hakee Mintulle porkkanakeittoa sekä vaihtaa Mintulle kuivat lakanat. - Äiti, minulla on jo melkein hyvä olo, mutta keitosta tulee hiki. Nalle saa syödä loput.


- Ville! Oletko sinä popsinut poskeesi potilaan ruuan? isä ärähtää Villelle.

Mummokin käy tervehtimässä Minttua ja tuo mukanaan vadelmamehua. Hän on varma, että mehu ja lääkkeet poistavat kokonaan Mintun taudin. 

Seuraavana päivänä on lämmintä ja aurinkoista oleskella ja tehdä töitä ulkona. Äiti ripustaa pyykit narulle yhdessä Mintun ja Santun kanssa. Ja totta kai jotakin tapahtuu! Tulee väärä hälytys kahdeltakin henkilöltä. Lopuksi Minttu toteaa: "Harmi, ettei äiti ollut edes vähän kipeä. Minä olisin halunnut mennä äidin kanssa sen kivan lääkärin luo."

Tähän tapaanhan ne lastentaudit sairastetaan, mutta ainakin suuressa lapsiperheessä vanhemmat ovat kovilla, sen olen huomannut. Ja siihen kun sairastuvat vanhemmatkin, on peli todella tiukka. Apujoukkoja tarvitaan!

Minttu kirjat poistavat lasten pelkoja, kuten huomaatte. Ainakin omilla lapsillani oli aikoinaan suorastaan hysteerinen pelko kaikki valkotakkeja kohtaan. Uskon sen johtuneen siitä, että kun joko lääkäri tai neuvolan täti rokotti ja pisti neulalla, se aiheutti kovan hädän pienelle ihmiselle. En tiedä, ovatko asiat nykyisin sen paremmin.

Toivotan lukijoilleni hyvää kulunuvaa viikkoa! Iloitkaa ja nauttikaa elämästä!
                               Terveisin Aili-mummo