Google+ Followers

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Lehmän kautta näkee itsensä





Yksi pieni valkoinen lehmä riiputtaa päätään.
Nojaan sen vatsaa vasten.
Me kaksi märehdimme surujamme,
meillä on niitä monta,
ne itävät höyryävän ruohon keskeltä.
Niitä pitkin ei pääse taivaaseen,
ne eivät ole marttyrin kukkia.
Minua mietityttää rakkaus joka kestäisi kaiken.
Millainen rakkaus se olisi,
siipensä menettänyt lintu
joka syötetään pulleaksi.
Pienellä valkoisella lehmällä on mielessä muuta:
se haluaisi antaa lypsäjälle suuta.
~~~~


Lääkäri katsoo kiikarilla silmän sisään.
Hän sanoo: Tämä kuningatar on jo vanha.
Haluatko antaa sen mennä?
Lääkäri katsoo silmäni sisään,
hän on oikeastaan iiriksentutkija.
Ajattelen vanhuutta, näen tähtiä.
Vielä aamulla haluan soittaa että tuokaa takaisin.
Voihan se elellä kukka korvan takana,
opetella argentiinalaisen tangon eläkepäivillään.
Jos se tulee hulluksi se tekee sen viisaasti,
näyttelee välillä tervettä.
Se on ainoa joka osaa avata portin
siitä se pääsee kun on sen aika.


Vilja-Tuulia Huotarinen kokoelmassa Iloisen lehmän runot (2009)
~~~~
Vilja-Tuulia Huotarinen on uusia suomalaisia runoilijoita, jonka kokoelman lainasin kirjastosta. Kari Levolan mukaan hän on vapaa kirjailija ja sanataideopettaja Viita-akatemiassa. Vilja-Tuulia (pää-) toimittaa  nuorten Lukufiilis-lehteä. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa on Sakset kädessä ei saa juosta (2004), jota seurasi runoteos Naisen paikka (2007). Lisäksi nuortenkirjoja ja lasten näytelmä. Muutamia palkintojakin on tullut, joten ura on lähtenyt hyvin nousuun.


Nämä Iloisen lehmän runot  ovat aika kovaa luettavaa, joten tuo iloinen-sana kokoelman nimessä kummastuttaa minua. Paljonkaan iloa ei  tästä runokokoelmasta löydy. Mutta teos on omaperäinen, ja siitä voi löytää paljon yhteisiä asioita ihmiselämän kanssa. Uskon että Vilja-Tuulia hallitsee lehmien hoidon, hän puhuu lehmistä asiantuntevasti - ja silti oudosti.


Kyllä minä tiedän etten voi lähteä näiden luota.
Ainakaan äänettömästi.
Kun sotken pyörällä mäkeä ylös
ne juoksevat aidanreunaan.
Yöllä kun palaan ja kuiskaan helliä sanoja
pimeästä vastataan.
Eilenkin ne imuroivat laidunta löystynein nilkoin
polttivat piippua koko päivän
Pamela, Priscilla, Pinjapuu.
Jokaisella täytyy olla joku joka muistaa.


Vilja-Tuulia Huotarinen: Iloisen lehmän runot


Myös Kari Levolan teosta Runo vieköön (2009) kannattaa tutkia tarkemmin. Siinä esitellään nuorille lukijoille (oppikirja) nuoria suomalaisia runoilijoita. Sain kirjasta vihiä Hymyilevän eläkeläisen blogista muutama vuosi sitten, ja samassa tilasin teoksen itselleni. Muutamia mielenkiintoisia hetkiä olen sen parissa viettänyt, mutta niitä hetkiä vois vielä roimasti lisätä. Tästä kirjasta sattaa jopa oppia, jos itse kirjoittelee runoja. Luulisin.


Yhä enemmän puhun nyt kirjoista, johtuuko siitä, että muut puheen aiheet ovat loppuneet, vai siitä, että lukijakuntaa on tullut lisää monia kirjallisuusalan ihmisiä ja  kirjailijoita. Ja etenkin meitä lukijoita, jotka etsimme uutta, mielenkiintoista luettavaa.
Kirjojen avulla me laajennamme elämäämme ja elämme sitä moneen kertaan. Hyvä kirja on elämys, jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan---.


Ulkona on ihana aurinkoinen päivä. Pitää lähteä päiväkävelylle!


Oikein mukavaa Marianpäivää kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo! 

22 kommenttia:

  1. Lehmätaulut, lehmämukit, lehmälamput huudossa nyt.

    VastaaPoista
  2. Paljon puuttuisi jos ei olisi kirjoja.
    Ja tosiaan aivan äskettäin aloin enemmän tutustua runojen maailmaan, ja alkuun etsin lohtua ja sanoja surun kohdatessa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa tämä esittelemäsi runokirja.
    Hyvää sunnuntain jatkoa.

    VastaaPoista
  3. Moi Hannele!

    Kappas, mitenkä satuinkaan niin trendikkääseen aiheeseen. Mutta lehmistähän minä aina olen puhunut ja jopa kirjoittanutkin. Lehmä on sydämeni eläin<3

    KIitos kommentista, Hannele, ja hyvää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  4. He Minttuli!

    Jotkut viihtyvät hyvin kirjojen parissa ja rakastavat niitä. Toiset taas eivät lue kirjoja ollenkaan, ja ylpeilevät sillä että eivät ole lukeneet---. Runojen kautta aukeaa monta todellisuutta ja maailmaa, ja sitten on niitä runoja, jotka eivät aukea, tai ehkä joskus myöhemmin. Surussa etsimme lohdutusta toisten kokemuksista. Monta kertaa olen pitänyt muistopuheenkin runojen kautta, ne ovat jollain tavoin helpompia esittää ja niihin voi eläytyä.

    Miellyttäviä lukukokemuksia sinulle Minttuli, ja kaikkea hyvää elämäsi tiellä<3

    Kiitos kommentistasi, ja oikein mukavaa Marianpäivän iltaa sinulle, Minttuli<3

    VastaaPoista
  5. Peikkokin kävi kävelemässä ja haistamassa lämmön.

    VastaaPoista
  6. Postauksesi toi mieleeni "oman" lehmäni joskus 50-luvun alussa. Meille tuli ensimmäinen ayshirevasikka, valkoinen ja mustalaikkuinen sarvipää. Se oli minun nimikkolehmäni ja sen nimi oli Unelma. Hyvä lypsikki siitä kasvoikin. Minulla on vieläkin kuva minusta ja lehmästäni, jotenkin se tänään nousi esille hyllyjä siivoillessa! Lehmän lämmin kylki oli kuin turvapaikka pienelle tytölle. Ja maito maistui.

    Levolan Runo vieköön kiinnostaa, yritänpä hankkia sen.

    Tänään tuulisena päivän ei tehnyt mieli juuri ulos, kuopukseni lapset tulivat mummille syömään ja poikani tyttärineen piipahti ratsastusreissullaan. Päivän päätteeksi esikoistytär teki äitiliinille hieronnan ja kalevalaista jäsenkorjausta. Nyt on kevyt ja hyvä olo!

    Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ihana Aili-mummo.

    VastaaPoista
  7. Hymyilevä eläkeläinen27. maaliskuuta 2011 klo 22.24

    Tosi kuin vesi: erilaista kirjallisuutta pitää lukea, ei aina vain samanlaisia rakkausromaaneja!
    Kivoja nuo Vilja-Tuulian runot.

    VastaaPoista
  8. *Vielä aamulla haluan soittaa että tuokaa takaisin.
    Voihan se elellä kukka korvan takana,
    opetella argentiinalaisen tangon eläkepäivillään.
    Jos se tulee hulluksi se tekee sen viisaasti,
    näyttelee välillä tervettä.*

    Tykkään lehmistä ja lehmärunoista. Minussakin
    oasuu pieni lehmä, joka tykkää kaikista sukulaissieluista!

    Sain sen *Haasteen* nyt valmiiksi, ja flunssakin on voiton puolella, vaikka
    taas tuli luntakin maan täydeltä, juuri kun jotakin keväästä luulin..☺

    Inspiraatioita ja Oikein Hyvää mieltä Aili-mummolle, alkavan viikon
    päiviin.

    VastaaPoista
  9. Hei Anja-Regina!

    Tunsin ja tiesin, että sinulla on lehmämuistoja. Siinä vain erehdyin ettet ollutkaan maatalon emäntä, kuten oletin. Mutta ei se mitään, olet niin meikäläisen oloinen ja oikein hauska ihminen;))
    Olikohan se kohtalon johdatusta, että juuri nyt löysit jälleen lehmäsi kuvan muistona menneisyydestä?

    Levolan kirja on oppikirja nuorille kirjoittajille, mutta voi siitä oppia vanhempikin, varsinkin uudempaa runoutta.

    Sinulla on ollutoikein upea päivä eilen, kun sait rakkaat lapsesi ja lapsenlapsesi käymään ja voi hemmotella heitä lämpimän sydämesi pohjasta. Kalevalaista jäsenkorjausta en lähemmin tunne, siihen voisi kyllä täälläkin tutustua. Olen ollut mieheni kanssa akupunktiohoidossa, ja siitä minulla on hyviä kokemuksia. Hieronta tekee hyvää kenelle tahansa, hienoa että sinulla on oma hieroja suvussasi<3

    Kiitokse kommentistasi, Anja, ja oikein miellyttävää viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  10. Moikka Peikko!

    Ulkona olikin leppoisaa ja rauhallista, pakkasta ei paljon nimeksikään. Peikot tykkäävät varmaan kovasti ulkoilmaelämästä, vai miten on, Isopeikko?

    Kyllä sen lämmön haistaa, ihan selvästi.:)

    Kiitos kommentista, Peikko, ja miellyttäviä kevätjuttuja sinulle<3

    VastaaPoista
  11. Heippa Hymyilevä Tuula!

    Juuri niin, se erilaisuus on hienoa kirjoissakin. Minä luen eniten runoutta, mutta nyt on menossa useammanlaista kirjallisuutta. Rakkausromaaneja en ole paljonkaan harrastanut koko elämäni aikana: ei tunnu enää ajankohtaiselta---.

    Kiitos kommentistasi, Tuula, ja oikein kivaa viikon alkua sinulle<3

    VastaaPoista
  12. Moi Herne!

    Hienoa, että flunssa alkaa olla jo voiton puolella. Toivottavasti et stressaantunut haastaeestani, mutta minä niin janosin lisää tietoa sinusta, Herne;)

    Sen olen oppinut jo, että olet lähellä maata ja maaseutua niin kuin minäkin; meissä molemmissa asuu pieni lehmä, joka värittää elämäämme ja ajatteluamme. Emme juokse nyt minkään pop-jutun perässä, vaan olemme sydämenasialla.

    En ole vielä lukenut vastauksiasi, joten kommentoin ne suoraan blogiisi.

    Lunta sataa meilläkin yhä vielä. Kevät joutuu tänne pohjan perille vasta kuukausien perästä. Teillä on rospuuttokeli alkamassa.

    Kiitos ihanista toivotuksistasi, Herne! Olkoon sinunkin viikkosi onnellinen, ja upeaa kevään ja kesän odotusta sinulle, Herne<3

    VastaaPoista
  13. Ajattelin samoin kuin sinäkin: Hieman harhaanjohtavalta tuntui tuo Vilja-Tuulia Huotarisen kokoelman nimi. Ehkä se minun kohdallani johtui myös siitä, että odotin kovasti löytäväni jotain oikein iloista.
    Käymme runomummujen kanssa alakouluikäisille lapsille runoja esittämässä, ja jotain täydennystä ja vaihto-ohjelmaa olisin kaivannut esitykseemme. Eläinrunot ovat suosittuja lasten keskuudessa, ja siksi kyseisen kokoelman lainasin.
    En ole vielä tutustunut siihen Kari Levolan kirjaan. Jää niin vähän tuota omaa aikaa nykyisin, kun joka toinen viikko hoitelen käytännössä tyttöjä. Omat asiat kasaantuvat aina kaikki toiseen viikkoon.
    Onneksi kansalaisopiston lukupiiri kohta loppuu tämän lukukauden osalta. Sen vetäminen aiheuttaa minulle ylimääräistä työtä, koska en varsinaisesti ole mikään kirjallisuuden asiantuntija. Lukupiiriläiset ovat kuitenkin olleet mukavia ja ymmärtäväisiä tottumatonta ohjaajaa kohtaan.
    Paljon mieluummin vetäisin runopiiriä, mutta sillä on monivuotinen ohjaaja, joka jatkaa edelleen.
    ----
    Hammaspuhdistuksen kestin hyvin, mutta se maksupuoli aina kirpaisee.
    ---
    Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  14. Voi mitä löysinkään, ihmisen, joka pitää lehmistä! Täällä mummeli, joka 9 vuotiaana näki elämänsä ensimäiset lehmät oikein käden ulottuvilla ja ne vei kerralla sydämeni. Lapsena kesät paimentyttönä ja talvisin sitten häirikkönä isossa navetassa, 120 komeaa sarvipäätä, enkä edes pelännyt, vaikka olinkin pikkuinen tyttö. vain ensikerralla kauhistuin niiden suuria sarvia.
    Kiinnostus lehmiin säilyi sitten läpi pitkien vuosikymmenien.
    Kiitos runosta, luin sen melkein hekeä pidätellen.
    oikein hyvää uutta viikkoa.

    VastaaPoista
  15. Hei EilaM!

    Mielestäni nämä lainaamani olivat "hauskimmat" Vilja-Tuulian runot kokoelmasta Iloisen lehmän runot. Eivät oikein sovellu pienille kuulijoille, mielestäni.

    Ymmärrän hyvin, että sinulla on paljon tekemistä jo omassa elämässäsi, sitten olet vielä monessa mukana, ja lisäksi lapsenlapset joka toinen viikko. On siinä mummilla urakkaa<3
    Mutta lastenlasten hoito on palkitsevaa työtä, se jos mikä, tuo tekijälleen onnen tunteen;))

    Toivon, että elämäsi helpottuu kevään edistyessä. Kirjoitat blogiisi silloin kun ehdit, me kyllä ymmärrämme---.

    Onhan elämä meille pieneläkeläisille vaikeaa, kun ne tulot eivät tahdo riittää paljon mihinkään. Silti me iloitsemme elämästä, vaikka 'syän märkänis', ainakin joskus ja etenkin keväällä.

    Oikein antoisaa viikkoa sinulle, Eila, ja kiitos kommentista<3

    VastaaPoista
  16. Moi Mummeli!

    Tervetuloa tänne toisen mummon blogiin! Nyt meitä on täällä jo aika monta, eikä käy aika pitkäksi. Elämänkokemusta on jokaisella jonkin verran, ja jokainen tuo tullessaan oman panoksensa.

    Minä tein työni lehmien parissa, ne olivat myös harrastus, sillä rakastin niitä. Nähtävästi lehmät ovat olleet myös sinulle sydäntä lähellä, koska jo lapsena kiinnyit niihin. Toivottavasti lehmät ovat antaneet lämpöä ja väriä elämääsi<3

    Kiitos kivasta kommentistasi, ja tervetuloa lukijakseni, Mummeli! Oikein mukavaa kevään odotusta sinulle<3

    VastaaPoista
  17. Moikka Seijastiina!

    Jaa-a. Siinäpä pulma, mutta tällaisia lehmiä saa melko halvalla;) Mutta jos haluat oikean lehmän, sitten on hankittava myös maatila, eikö niin?

    Kiitos kommentistasi, Seijastiina, ja mukavaa maaliskuun viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  18. Aili, ei mitään iloista. Mulle tuli paha mieli. Ihan harhaanjohtava nimi...

    VastaaPoista
  19. Hei Leena!

    Oikeassa olet, tämä lehmä ei ole ollenkaan iloista lajia, vaan sitä surujaan märehtivää;(

    Mutta silti: kyllä lehmäkin osaa iloita;))

    Kiitos kommentistasi, Leena ja valoisaa loppuviikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  20. At this time I am going to do my breakfast, later than having my breakfast coming again to read more news.



    Feel free to visit my site :: Registry cleaner software

    VastaaPoista
  21. The other day, while I was at work, my sister stole my apple ipad and tested to see
    if it can survive a 40 foot drop, just so she can be a youtube sensation.
    My iPad is now destroyed and she has 83 views. I know this is totally off topic but I had to share it with someone!


    Feel free to surf to my blog post :: best registry cleaner for windows 7
    My site: registry cleaner review

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥