Google+ Followers

maanantai 12. syyskuuta 2011

Aurinkokukkien aikaan

On auringonkukkien aika...
Erossa sinusta. Syksy on erossa sinusta.
Sen kultaiset viljapellot.
Omenapuut ja pihlajat ovat taivuttaneet
raskaat oksansa.
Itkee vesi, ja joet, aivan pienet joet:
ne todella itkevät.
Ja syvät tummat sammalmeret,
jokainen metsän lehti.
Kun maa itkee noin,
on kuulaan taivaan jaksettava
kantaa suru.
Arka peura, joka on kadonnut
ennenkuin sen tuskin huomasitkaan, 
on siksi erossa sinusta.
Keltainen perhonen tanssii hetken
villiviinin seassa, vain heti erotakseen.
ja auringonkukat painavat päänsä
kuin nöyrät vanhukset, jotka
ovat täältä eroamassa.
Elämäni, kaikki, on erossa sinusta,
kuoleman valta on nyt voimaton:
olen erossa sinusta.
Mutta kaiken ylle on noussut sateenkaari:
se siunaa liiton, josta en tiedä,
ja jota en, erossa sinusta, vielä ymmärrä.

- Sirkka Turkka -

Valo siivilöityy kauniisti lehtipuiden läpi kun aurinko paistaa...
Tuo Sirkka Turkan runo on surullinen, nähtävästi hän on erossa hyvin läheisestä ihmisestä. 


Syksy on kuulas, kaunis, viileä, joskus harmaa, mutta aurinkoisia päiviä on vielä paljon, jopa lämpimiä. Ei siis syytä nyt harmauteen. Pian kopsahtaa ulkoeteisen ovi auki, ja toisluokkalainen Angi astuu talomme eteiseen, jättää koulurepun ja kengät eteisen tuolille, ja tulee tupaan. Sitten lapsukainen tarkastelee pöytää, onko mummo varannut tai paistanut hänelle piirakoita. - On, tietysti on. Lapsenlapsi on tärkeä ihminen, jota kohdellaan rakkaudella ja ystävällisyydellä. Hän ei ole kuka tahansa, hän on perheemme jäsen, ja perheenjäsentä kunnioitetaan ja rakastetaan ehdoitta, ilman muuta.


Lämpimimmät suhteet minulla on kuitenkin ihaniin kaksosiin, Eveen ja Pippuriin. Joka kerta he muistavat rutistaa mummoa kaulasta, ja usein myös suikata suukon poskelle. Ja tietysti minä teen samoin. Olin heitä hoitamassa niin monta kertaa, että suhteemme kehittyi ihan erityiselle asteelle. Ihania lapsia kumpikin...


Lauantaina toi poika Ellun ja Even kanssa rouskuja isot  määrät, joita siivosin eilen ja keittelin. Teen niistä suolasieniä ensi talveksi, ja osan annan pojalle, hän kun tykkää sienistä. Toivoisin, että myös tytöt oppisivat pitämään sienistä, he kun eivät ole koskaan edes maistaneet niitä.


Mies keräsi haaparouskuja vietäväksi sukulaisiin, kun meidät kutsuttiin saunailtaan ja illalliselle Onkamolle sukulaistaloon, myös murtoilaisia sukulaisia oli siellä mukana, serkku vaimoineen. Ja kylläpä ilta kuluikin rattoisasti aina yöhön asti, taisi mennä aamutuntien puolelle, kunnes viimeiset vieraat olivat valmiita lähtemään kotimatkalle.


Ihania serkkuja, Iida tädin jälkikasvua, mieluista heitä on tavata. Mutta tänä kesänä olen itse ollut väsynyt ja saamaton. Syynä ainakin osaksi olivat liiat verenpainelääkkeet, joita olen vähentänyt alle puolen entisestä määrästä. Ja paljon paremmin olen voinut sen jälkeen..

Nuo kotimetsän kauniit pihlajat! 
Suurkiitokset Leena Lumelle, joka laittoi Lumikarpaloon runojani! Ehkäpä voisin tehdä hänelle vastapalveluksen runojen suhteen, jos hän näin haluaa...Oikein paljon kiitoksia kaikesta hänelle!


Runojani löytyy omasta blogistani, Tanssi elämänpellossa, johon on linkki oikeassa reunassa. Sen lukijakunta on melkoisen pieni; kaikki julkaistut runoni löytyvät sieltä. Kesken lähettämisen on vielä lasten kanssa yhteinen teos, Mummo ja muusat (2010). Blogissani Voi niitä aikoja, olen julkaissut vanhoja Aili-mummon kirjoituksia, viimeisessä kerrotaan Kirsi Härkösen runoista, jotka osallistuivat Runo kasvaa  maasta antologiaan. Se oli Lahden Runomaratonin järjestämä kilpailu vuonna 1991, johon minäkin osallistuin. Pari omaa runoani sainkin siihen mukaan.


Oikein ihanaa ja kaunista alkuviikkoa kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!

24 kommenttia:

  1. Kaunis tuo Turkan runo. Itse en runoja kirjoita ja lukeminenkin on vähäistä.
    Vaikka sillointällöin joku runo pysäyttää, ertyisesti nyt sinun runosikermäsi "Saisinpa nähdä villiä unta viehkosta miehestä...". Hyvin käyvät runot yhteen, on kuin ne olisit tarkoittanutkin niin. Eipä se elämän halu ja kiihko mihinkään katoa vuosien myötä, voi vähän tasaantua.

    Kiitos Aili-mummo ja hyvää syksyn alkua.

    VastaaPoista
  2. Kaunis, surusävyinen on Turkan runo, kuin sateinen syksyinen päivä, niinkuin tämäkin on, Pimeää ja vettä tulee.

    kiitos kirjoituksestasi ja tuosta lastenlapsista, ne vain on niin rakkaita.

    Sain tyttäreltäni lainaksi sen sukukirjamme ja olen nyt sitä 1500 lukua lukenut uudemman kerran sen aina kerrallaan, minkä näen lukea. Kai minun juureni on sitten niin syvällä tuolla Satakunnan maaperässä, etten koskaan ole tänne tuntenut kotiutuvani. Olen yhäti kuin käymässä, vaikka suurimman osan elämästä nyt olen täällä elänyt.

    Oikein hyvää viikkoa sinulle Aili-mummo sinne itärajan tuntumaan.

    VastaaPoista
  3. Hei Pikoliini!

    Kaikenlaista on tullut tehtyä, runoiluakin. En tiedä, onko se suurikin synti..;)

    Tunnustan eläneeni, ja sitä en osaa hävetä, onhan meillä vain tämä yksi ainoa elämä!

    Vanhanakin voi vielä uneksia ellei sitten muuta..:D

    Kiitos kommentistasi, Pikoliini, ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinulle<3

    VastaaPoista
  4. Hei Mummeli!

    Lapsenlapset ovat elämässä parasta mitä siinä on, ja tietysti myös omat lapset. Ja sitten tietysti lemmikit, joita minulla ei enää ole. Ja sitten on tietysti aviomies, jolle saan pitää seuraa niin kauan kuin yhteistä elämää riittää.

    Sinun juuresi, Mummeli, on varmaan kasvaneet syvään sinne Satakunnan multaan. Ne ei irtoa sieltä vaikka mikä olisi...

    Minä asun samalla kylällä kuin olen melkein koko elämäni asunut, vain ohikiitävän hetken vierailin muualla. Siksi on niin kotoinen olo, ei tee mieli minnekään muuanne.

    Valitettavaa, että sinulla on huono näkö, lukeminen on varmaan hankalaa, ja rasittaa silmiä kovasti. Jospa saisit vaivaasi jostakin apua, on kai silmäsi tutkittu?

    Oikein hyvää uuden viikon alkua sinulle, Mummeli, ja lämpimät kiitokset kommentistasio<3

    VastaaPoista
  5. Mukavia nuo runot, itse en kyllä kirjoita,mutta aina niitä on mukava lukea on ne sitten iloisia tai surullisia.Oikein hyvää alkanutta viikkoa Aili-Mummo<3

    VastaaPoista
  6. Hei Ritva!

    Mukavaa että pidät runoista..;)

    Oikein hyvää viikon alkua sinullekin<3

    VastaaPoista
  7. Peikko syä aina kaikki siänet. Paitsi ne, joilla pyyhitään tauluista pölyä :) Ja sellaiset, joista tehdään vamppuja, mutta joista ei ole vieälä tehty. Ne saavat möngertää ittekseen.

    VastaaPoista
  8. Kaunis, puhutteleva runo Sirkka Turkalta ja miten hyvin kuvasi sopivat tunnelmaan, Kiitos Aili. Syksyinen metsä matalalta paistavan auringon säteiden lävitse on kyllä hieno.
    Kauniita ja kuulaita syksyn päiviä sinulle.

    VastaaPoista
  9. Enpä tiennytkään että muualtakin voi lukea runoja, ne on tosi hyviä, sana rikkaita, kaunis syksy on teilläkin päin, vuosi sitten menimme syyskuun lopulla Niiralan tullin ohi venäjälle, näin syksyisen Tohmajärven. Eilen kävin myös haaparouskuja ja laitoin ne suolaan lasipurkkiin, ne sienet olen tuntenut lapsuudesta asti, ja niitä syötiin myös.

    VastaaPoista
  10. Moi Isopeikko!

    Onpas Peikolla hieno ruokavalio, "...syä aina kaikki sienet"! Peikolla on hyvä vatsa, kun se kestää myrkyt ja kaikki, ja myös oikein hyvä ruokahalu!

    Onnea sinulle valitsemallasi elämän polulla, minä kyllä varoisin noita MYRKKYSIENIÄ, ja toivon että Peikkokin varoo niitä.

    Vamput ja muut sellaiset ovat asia erikseen, niitä ei tarvitse syödä..;)

    Mukavi ilmoja sinne Peikkometsään, kyllä sieniä riittää..:D

    VastaaPoista
  11. Moi Minttulin!

    Kuvia ja runoa vertailin keskenään, ja arvelin yhteensopiviksi; tosin tuo runon tunnelma olisi voinut olla iloisempi.

    Noiden kullankeltaisten lehtien läpi tuleva aurinko tekee koivun oksat kultaisen värisiksi, tulee hieno tunnelma.

    Oikein ihania syyspäiviä sinulle, Minntuli, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  12. Moikka Pepita!

    Aika harvoin olen mainostanut runoblogiani Tanssi Elämänpelllossa. Harvat ovat sitä edes huomanneet...

    Viime syksynä otin kuvia Kemiestä Tohmajärveltä, julkaisin myös niitä blogissani. Kuntamme on syksyisin ja keväisin erityisen kaunis, luonto pääsee parhaiten silloin esiin.

    Minulla tuli ensimmäinen suolasienisanko täyteen tänään, ja jää ylikin, suolaan ne toiseen astiaan. Sitten on tehtävä seuraavaksi omenahilloa pakasteeseen, ja lopuksi hapankaalia miehelle. Mutta kohta puolin on säilöämishommat tehty.

    Oikein mukavaa ja antoisaa syksyä sinulle, Pepita, ja kiitokset kommentistasi<3

    VastaaPoista
  13. Tunteita herättävä runo.
    Täytyypä käydä katsomassa runojasi.

    Sinulla on hyvä suhde läheisiisi.
    Ihanaa. Halit nuorilta lämmittävät sydäntä.
    Kiitos sinulle ihanista kommenteista blogissani,
    nekin lämmittävät sydäntä.

    Oikein ihania syyspäiviä sinulle!♥

    VastaaPoista
  14. Hei Aili-mummo.
    Kaunis on tuo Sirkka Turkan runo, mutta jotenkin surullinen.

    Ja niin kauniita syksyisiä kuvia olet kuvannut.

    Kirjoitat noista lapsenlapsista niin lämpimästi. Yhdyn siihen, kun sanot, että heitä täytyy kunnioittaa ja rakastaa ehdoitta.
    Minullakin on viisi lastenlasta ja kaikki he ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita.

    Tuosta verenpaineestasi..onko sinulla korkea verenpaine? Jos on, niin marja-aronia auttaa siihen. Marja-aroniasta voi tehdä mehua ja hilloa. On todella vitamiinipitoinen. Luin netistä siitä. Itse keräsin veljeni luota useamman sankollisen niitä. Osan vein äidilleni ja osan jätin itselleni. Mehustin ja tein hilloa. Kannattaa kokeilla. On aina parempaa kuin lääkkeet, joita lääkärit tuputtavat.

    Kivoja nuo sukutapaamiset.

    Iloista viikkoa ja syksyn väriloistoa elämäänne sinne Tohmajärvelle.

    VastaaPoista
  15. Hei Aili-mummo.
    Kaunis surumielinen Sirkka Turkan runo..

    Ihania syksyisiä kuvia, ruskan aikaa.

    Iloista alkanutta syksyistä viikkoa Aili-mummo <3

    VastaaPoista
  16. Hei Sylvi!

    Ellei meillä olisi tunteita, tuskinpa kirrjoittaisimme runojakaan, vai mitä arvelet?

    Runo on tunteenpurkaus, ainakin minun mielestäni. Minulle se on ollut välttämätön tapa selviytyä elämässä.

    Olen lukenut blogiasi jo aika kauan, ja tiedän että sinulle suku, perhe ja lapset merkitsevät hyvin paljon. Teillä on läheiset ja tiiviit yhteydet keskenänne, oikein hyvä niin..:)

    Minäkin olen alkanut oppia jotakin elämästä ja ihmissuhteista; ainakin lähimmistäni. Toivon, että voisin siellä tiellä oppia vielä lisää---.

    On ollut vierailla blogissasi, Sylvi, ja oppia teiltä ilon ja rakastamisen vaikeaa taitoa; olla kiitollinen jokaisesta eletystä päivästä!

    Kiitos sinulle, Sylvi, kaikesta tästä, ja kommenteista täällä<3

    Oikein kaunista ja hyvää syyskuuta sinulle ja perheellesi, Sylvi<3

    VastaaPoista
  17. Hei Eila!

    Jäähyväiset ovat usein surullisia, muillakin kuin runoilijoilla, myös Sirkka Turkalla.

    Minusta vanhemman kunnioitus lasta kohtaan on tärkeä asia, hän on pieni ihminen, joka kehittyy koko ajan. Jos kohtele lasta kauniisti ja kunnioittaen, saamme vastalahjaksi samaa kohtelua, ja välimme pysyvät hyvinä ja lämpiminä.

    Minulla on ollut korkea verenpaine koko aikuisikäni. Lääkkeitä olen syönyt alle 10v., mutta nyt nähtävästi Benecolin ansiosta verenpaine on ollut laskemaan päin, ja tarvitsen lääkkeitä paljon vähemmän kuin aikaisemmin.

    Marja-aroniaa meillä ei ole, en ole niitä koskaan syönyt, saisi ehkä torilta. Mutta voi se paine yhä laskea, sillä syön jatkuvasti tuota mainitsemaani Benecolia. Kolesteriarvot olivat viimeksi mitattuna 4.0, mikä on oikein hyvä. Muuten käytämme runsaasti marjoja ja hedelmiä. Kiitos sinulle neuvoistasi, Eila!

    Totta on, että syömme ihan liikaa lääkkeitä...

    Oikein kaunista ja lämmistä syksyä sinulle sinne Kumpuun, ja lämpimät kiitokset sinulle kommentistasi ja toivotuksistasi<3

    VastaaPoista
  18. Moi Seija!

    Elämään sisältyy iloa ja surua, se on luonnon laki. Ei ole yksin onnellisia päiviä, myös vaikeat ja pahat päivät meidän on otettava vastaan---.

    Syksy on monella tapaa ihanaa aikaa, kun luonto valmistautuu lepoon...

    Kiitos kommentistasi, Seija, ja myös sinulle iloa ja valoa elämääsi<3

    VastaaPoista
  19. Surullisen kaunis tuo runo onkin.
    Kirjoitat kauniisti lapsenlapsistasi,ja miten ihanaa heille,että on piirakoita leipova mummi:)
    Sieniä poimisin niin mielelläni metsistä.Täälläkin on sieniä,mutta talvella ja pohjoisessa,mutta ei niin monta lajiketta kuin Suomessa.Kaupoissa sen sijaan on suuri valikoima viljeltyjä sieniä,tattejakin on:)Mukava kuulla,että verenpainelääkkeiden vähentäminen auttoi:)
    Mukavaa syksyä Aili!

    VastaaPoista
  20. Sirkka Turkan runot ovat ajatuksia herättäviä, niin tämäkin.
    Vaan ei vedä vertoja runollesi halusta nähdä villiä unta viehkosta miehestä! Siitä runosta tykkäsin erityisesti. Upeasti osaat saada ajatukset paperille runoksi soljumaan.

    Blogistasi huokuu lämmin huolenpito läheisistäsi, erityisesti lapsenlapsista. He ovat sellainen lahja meille ikääntyville, että osaisipa aina heistä kiittää. Heissä elämä jatkuu ja mummien asia on heidän elämänsä tukeminen, vaikkapa piirakkavadillisella! Olet lämmin isoäiti, josta lapsenlapsesi joskus myöhemmin osaavat olla todella ylpeitä ja kiitollisia.

    Aurinkoisia syyspäiviä sinulle kultaamaan koivujen kellastuneita lehtiä ja antamaan iloa sieniretkiisi. Paljon olet saanut sieniä talven varalle. Rouskuja riittää, tosin sadettakin ainakin nyt meillä.

    VastaaPoista
  21. Hei Yaelian!

    Hauskaa että voi ostaa sieniä kaupasta, varmaan suoraan luonnosta on poiminen hankalampaa, varsinkin jos niitä ei siellä asuinseudullasi kasva! Sienet vaativat kosteutta kasvaakseen.

    Onneksi asumme lähellä poikamme perhettä, joten lastenlasten tapaaminen on helppoa, näin voimme tukea toisiamme. Onhan se juhlaa, kun lapsi tulee mummon ja ukin luokse koulun loputtua tai joskus tuoden sieniä suuret määrät isän kanssa. Tai muuten vain kylään, kun siltä tuntuu.:D

    Maalaiselämällä on hyvätkin puolensa, naapurit ja sukulaiset ovat lähellä, tunnemme toisemme hyvin..;)

    Lääkkeiden vähennyttyä sain lisää virtaa, kesällä tuntui, etten jaksa mitään niillä helteillä---.
    Ei minusta olisi kuuman ilmaston eläjäksi, se olisi liian rankkaa!

    Oikein antoisaa ja mukavaa syksyä sinullekin, Yaelian, ja lämmin kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  22. Hei Anja-Regina!

    Runoja kirjoitetaan niin monenlaisissa tunnelmissa..;) Ihania nuo villit unetkin ovat..:D
    Runoissa voi sanoa nopeasti ja lyhyesti, tiedät sen itsekin Anja, koska kirjoitat niitä!

    Minulle runoilu on ollut sielunhoitoa pakon edessä, tapa purkaa itseäni. Tunnetko sinäkin samoin?

    Mummoilu on minulle tärkeää, tuskin mitään sen arvokkaampaa tehtävää elämästäni enää löytyy. Ja kiitollinen osaan olla näistä lapsista, jotka meille on annettu suojeltavaksi ja kasvatettavaksi uusiksi yhteiskuntamme jäseniksi<3

    Siitä olen hyvin kiitollinen, että lapsilla on hyvä ja ymmärtäväinen äiti, joka ohjaa lapsiaan rakkaudella ja suurella sydämellä. Ei kadehdi eikä sorra meitä vanhojakaan, kuten usein olen kuullut tehtävän. Lapsistakin osataan olla mustasukkaisia---.

    Uskon että sinäkin, Anja, olet hyvä mummo omille lapsenlapsillesi, näin olen päätellyt kirjoituksistasi. Elämällä on meille sekä iloisia että surullisia yllätyksiä, se on luonnon laki.

    Oikein ihanaa syksyä sinulle, Anja-Regina, prinssipuolisolle ja Simo Sallinpoika Hurtalle<3

    Kiitokset myös toivotuksistasi, ja mukavasta kommentistasi!

    VastaaPoista
  23. olen lapsellisen ihastunut auringonkukkiin

    VastaaPoista
  24. Moi Hannele!

    Minäkin pidän auringonkukista. Ei kai sellainen voi olla lapsellista?

    tai ollaan sitten molemmat...:D

    Mukavaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle, Hannele<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥