Google+ Followers

maanantai 24. lokakuuta 2011

Ristolan talon elämää ja karjataikoja

Entisellä Siimalan aholla Kostamon miehiä: (vas.) Otto Simonen, seisomassa (kesk.) Matti Lappalainen, (oik.) Vilho Simonen. Kuva: Kerttu Hartikaisen arkisto.

ÄHKYN LOITSU

Ähkyn poik on äyveröinen
toinen poika touveroinen
kolomas korentakulukku.
Et oo hyvistä tehty,
et aivan pahostakkaa,
koottu on kuan novista,
tehty niemen tervaksista.
Vasta mie eklessä päivänä
tinan vuoresta tiputin
vasken vuoresta valutin
tapoin kyyt, tapon kiärmeet
viis Wiipurin piruu
sata Saksan perkelettä.
Van mie otan sittä oriin kyrvän

tamman kyrvän tanteresta
jolla puhkuja puserran
jolla ähkyjä asetan
ihosta imento raukan
karvasta emon katteen
ruavas raukan ruumiista.

- Pekka Eronen -
Tohmajärven Onkamon kylästä. Koonnut J.H. Hakulinen.
SKS:n PERINNEARKISTO. Kra Filmi N:ro  59.
Ristolan talon karjaa lehmisavuksella. Kuva  lienee 1920-luvulta. Aini Hirvosen arkisto.
Vilho Kustaanpoika Manninen (1870-1924) avioitui ensimmäisen kerran 1896 Kostamon Simolan tilan (nro 15) Simo Simosen ainoan tyttären, Marian kanssa. Simo Simosen kuoltua Vilho Mannisesta tuli Simolan isäntä, ja tilaa alettiin kutsua Ristolaksi.

Maria Manninen kuoli jo 1923 keuhkotuberkuloosiin. Jo vuoden 1923 joulukuussa Vilho Manninen avioitui pyhäselkäläisen Hilja Serafia Kauppisen (1895-1984) kanssa. Heille syntyi tytär, Aini Martta Manninen (1924-2009). Muita lapsia parille ei ehtinyt syntyä, sillä Vilho kuoli vajaan vuoden kuluttua vihkimisestä. Nähtävästi siihen aikaan yleinen tuberkuloosi niitti satoaan nuortenkin keskuudessa. Ville oli kuollessaan 54v. 

Ristolan talo sijaitsee hyvin kauniilla paikalla Särkijärven rannalla. Se oli ollut melko kauan Simosen suvun omistuksessa. Vilho Mannisen kuoleman jälkeen asuinrakennus paloi, mutta sen tilalle rakennettiin uusi ja entistä ehompi rakennus. 
Talonpito menestyi naisväen isännöimällä tilalla , maa- ja karjatalous olivat hyvin hoidettuja. 

Aini Martta Manninen avioitui heinäkuussa 1948 naapurin pojan, Toivo Hirvosen (1917-2000) kanssa. Parille ei syntynyt lapsia.
Emäntä tekemässä karjataikoja. Leila Hurmalaisen piirros.
Entisajan Kaupittaret tunsivat hyvin karjataiat. Yllä oleva Leila Hurmalaisen piirustus liittyy erääseen karjataikaan, kun lehmät laskettiin keväällä ensi kertaa ulos, ne ajettiin yksitellen emännän hameiden ja haarojen alitse pihalle. Mielestäni tämä on ollut kuvaannollinen suojelustaika. Erikoisesti metsänpetoja vastaan luettiin loitsuja ja tehtiin taikoja, jotta karhut ja sudet eivät olisi lehmiä raadelleet salolla laiduntaessaan. Taioista voi lukea lisää täältä. Tai hakulaatikkoon voi kirjoittaa hakusanoiksi Juho Riikonen t. Pekka Eronen.


Aini ja Toivo HIrvosen aikana Ristola  oli varakas, oikea ökytalo. Järvenrantoja oli tilalla pari kilometriä, siihen lisäksi metsävarallisuutta. Toivo Hirvonen tunnettiin koiristaan, Suomen pystykorvista, ja Aini käsitöistään, joista hän sai palkintoja käsityökilpailuissa. Aini oli myös innokas martta. Topi toimi ainakin vuosikymmenen paikallisen Lähivakuutusyhdistyksen toimitusjohtajana. Karjatalous lopetettiin jo vuosikymmeniä sitten Hilja-emännän eläessä.
~~~~
Olen käyttänyt kirjoittamisessa apuna Havutar, Hyvä emäntä (2004,2006) teostani, josta ovat myös tässä olevat valokuvat peräisin.


Oikein hyvää ja mukavaa viikon alkua kaikille lukijoille toivottaa Aili-mummo!









18 kommenttia:

  1. Loitsut ovat väkeviä.

    Tuo piirroskuva on hauska.

    Kiitos näistä tiedoista ja tapojen kuvauksesta.

    VastaaPoista
  2. Kuin myös täältä kiitos. Nämä ovat niin mielenkiintoisia lukea. Sieltä teiltäpäin onkin koottu paljon kansanperinnettä talteen, onneksi.
    Hyvää tätä viikkoa !

    VastaaPoista
  3. Mukava on loitsu,kiva on lukea noita kansan perinteitä.Mukavaa viikkoa<3

    VastaaPoista
  4. Kiva kun on arkistossa säilytetty ihmisten elämän historioita,
    Minun isäni oli syntynyt 1898. Hän kuoli myös nuorena.

    Kiitos tästä postauksesta ja mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  5. vanhat valokuvat on aarteita nykyään mustavalkoiset säilyneet hyvin. tarina asiatietoineen jämäkkää. runo aika jännä.. noista vanhanajan taioista en tiedä, olen pitänyt niitä satuina..

    VastaaPoista
  6. Hei Unelma!

    Hyvä kun miellytti sinua!

    Oikein hyvää ja mukavaa tiistaipäivää sinulle<3

    VastaaPoista
  7. Moi Minttuli!

    Onneksi on ollut täällä niitä perinteenkerääjiä jo ennen minua.;)
    Tuo loitsu on kerätty jo yli 100v. sitten.

    Oikein hyvää viikon jatkoa sinullekin, Minttuli<3

    VastaaPoista
  8. Hei Ritva!

    Aika karkeaa kieltä käytettiin silloin noissa loitsuissa, mutta uskottiin silloin, ettei paha muuten usko loitsua, jos ei sanota rajusti:/

    Hyvää viikon jatkoa sinulle, Ritva<3

    VastaaPoista
  9. Hei Sylvi!

    Arkistoihin on kerätty paljon ja monen sortin asiaa ihmisistä ja heidän tavoistaan, heidän kirjoituksiaan ja muuta sen kaltaista.

    Sinun isäsi on ollut 15 vuotta nuorempi kuin minun; isäni syntyi 1883, mutta eli vanhaksi.

    Valitettavaa, ettei isäsi saanut elää kauemmin...

    Oikein hyvää alkanutta viikkoa sinulle, Sylvi, ja kiitos kommentistasi<3

    VastaaPoista
  10. Hei Aikatherine!

    Entisajan ihmiset ovat uskoneet noihin loitsuihin ja taikoihin. Tavallaan se ollut pahaa ja sairautta vastaan suojautumista, silloin ei ollut muita kuin muutama piirilääkäri, jonka tärkein tehtävä oli suojella väestöä kulkutaudeilta. Rokottaminen tuli lisäavuksi siihen 1800-luvun lopulla. Ei ollut paljon muuta järjestettyä terveydenhuoltoa, kuten nyt on.

    Ja sitten oli lisäksi hierojat ja kupparit, sauna, viina ja terva. Jos näistä ei apua saanut, oli tauti kuolemaksi!

    Kuvia olen koonnut kirjoja varten, ja ne on sähköisessä muodossa koneellani. Jotkut ovat hyviä ja teräviä, toiset vähemmän hyviä ja epätarkkoja.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, Aikatherine<3

    VastaaPoista
  11. Peikkokin tykkää loitsuista ja taioista ja entisvanhoista jutuista. Niissä on elämää sisällä. Ja luulemista.

    VastaaPoista
  12. Hei Peikko!

    No, miten sattuikaan: sitten tykätään molemmat samoista jutuista!

    Mukavaa tiistai-iltaa ja yötä sinulle, Isopeikko<3

    VastaaPoista
  13. Loitsimalla ja taioilla sitä ihmiset yrittivät elämäänsä hallita.
    On se leipä ollut niin kovan työn takana.
    Nyt on paljon helpompaa!

    VastaaPoista
  14. Hei Irene!

    Yliluonnollisia voimia on entisaikaan avuksi pyydetty ja huudettu, kun ihmisapu ei ole auttanut. Mitäpä muuta olisi paljon voitu tehdäkään, kun ei ollut lääkäreitä eikä sairaaloita. Ihminen ja eläin oli luonnon armoilla. Kunnon lääkkeitäkään tuskin oli mitään, paitsi tietysti "sauna, viina ja terva". Näillä mentiin...

    Kovaa oli elämä, mutta onneksi se ei ollut kovin pitkä; kuolema armahti ihmistä ja eläintä...

    Eikä kaikkeen löydy apua nytkään, onneksi työt ovat helpompia ja tietoa on enemmän.;)

    Mukavaa viikonlopuua sinulle, Irene<3

    VastaaPoista
  15. Tuli mieleen tuosta emännän kevättaiasta eli lehmien laskemisesta laitumelle emännän haarojen alitse, että jospa nykynuoret käyttäessään v-alkuista naisten haarojenvälielimen nimitystä puheensa tehosteena ovatkin vain jatkamassa vanhaa taikaperinnettä! Että turhaan tässä paheksutaan nuorten muka ruokotonta kielenkäyttöä.

    VastaaPoista
  16. Hei Hymyilevä Tuula!

    Tuopa ei ole tullut koskaan mieleeni! Onhan se naisen haaroväli kyllä melkoisen maaginen väline, kun luo uusia ihmisiäkin maailmaan..;)

    Ja entisaikoina miehet, etunenässä papit ja piispat, ovat pelänneet naisen taikavoimaa enemmän kuin helvettiä.:/ Pääasiassa naisethan ovat olleet noitia, ja loihtineet miesraukat pauloihinsa loitsujensa ja taikojensa voimalla. Ja naisten taika ei petä, se tepsii ikiaikoihin asti.:D

    Kylliksi kun tätä v-alkuista mantraa hoetaan, se menettää suuren osan kiinnostavuuttaan ja arkipäiväistyy. Näin käy kaikille paljon toistetuille asioille.

    Joka tapauksessa minusta se on ruma tapa, tuo sukupuolielimen jatkuva vatkutus, olipa sitten taikaa tai ei...

    Oikein mukavaa viikonloppua sinulle, Tuula<3

    VastaaPoista
  17. Jos ei tuolla loitsulla ähky häviä niin ei sitten millään! Näitä ennen vanhaan todella käytettiin ja niihin myös uskottiin. Kuulin rautulaisilta joskus loitsun vatsavaivojen parantamiseksi, en vaan enää muista kuin muutaman säkeen. Alkoi jotenkin, että ...perse kullan kukkurainen, päästä vatsa vaivoistansa, pierun kourista kovista... Sanottiin tuoneen helpotusta. Kiva kun kirjoitat näitä luettavaksemme.
    Leppoisaa viikonloppua sinulle, Aili.

    VastaaPoista
  18. Hei Anja!

    Minua ovat nämä vanhat perinteet kiinnostaneet kovasti, olihan isäni äiti kovasti taikoihin vihkiytynyt (vai miten sen sanoisi)? Ja joskinhan on kirjoitettava, joten aiheet alkavat huveta.

    Sinä olet kuullut joskus loitsuja, varmaan se oli vuosikymmeniä sitten. Minä kuulin saunaloitsun Kerttu Hartikaiselta, josta kerroin eräässä postauksessani. Löytyy varmaan K.H:n nimellä, jos etsii.

    Joskus ottaa aivoon, kun en saanut elää itse näitä aikoja, jolloin loitsuhin ja taikoihin uskottiin ja niitä harrastettiin. Tuo kielenkäyttö on hätkähdyttävää noissa loitsuissa, mutta varmaan se silloin tehosi paremmin!:O

    Mukavaa kun tykkäsit!

    Oikein hyvää viikonvaihdetta sinulle, Anja<3

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥