Google+ Followers

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Aurora ja villikyyhkysten aika


Pirkko Pekkarinen: Aurora ja villikyyhkysten aika; 164 sivua. Gummerus (1995). Kannen kuva: Matti Amnell. Kansi:Liisa Heikkilä-Palo.

Nykyisin tunnemme kirjailijan Anna Amnellina. Muita saman sarjan kirjoja ovat Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991); Aurora ja Pietarin serkut (1993), ja Aurora ja Molly (1999).


Perehdyin viime viikolla kirjastosta lainaamaani tyttökirjaan, jonka tapahtumat on sijoitettu Kanadan Torontoon, missä kirjailija asui perheineen noin vuosikymmenen. Teos sijoittuu kevääseen ja kesään vuonna 1906 ja Ruusulaakson kartanoon, jossa vietetään sen ajan kartanoelämää. 


Talon isäntä on William Austin, joka ei halua hyväksyä poikansa morsianta, suomalaista Auroraa miniäkseen. Tästä syystä poika Thomas oli lähtenyt maailmalle morsiamensa perään. Sen sijaan talon rouva ja tytär olivat morsiamen puolella, ja valmiit hyväksymään hänet tulemaan suvun jäseneksi.


Muistettava on, että Suomi kuului vielä tuohon aikaan Venäjän vallan alle eli Suomen suuriruhtinaskuntaan. 


Suomesta tuli paljon siirtolaisia Kanadaan, pääasiassa nuoria miehiä. Suomalaisista liikkui paikkakunnalla hurjia huhuja, joista osa oli tietenkin liioiteltuja. 


Kerrotaan että Ruusulaakson kartanossa kummittelee valkopukuinen nainen---. Tämän tarinan ympärille ja näihin komeihin puitteisiin kietoutuu tämä Auroora tarina. Pääseekö morsian Aurora talonväen suosioon selviää romaanin loppupuolella.


Lisää voitte lukea tästä linkistä.
~~~~
Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää viikon 13 alkua!
                      Aili-mummo

20 kommenttia:

  1. Kun kävimme Canadassa niin tapaimme siellä paljon suomalaisia vanhuksia.
    Kävimme laulamassa vanhojen kodieissa. Olivat tosi suomalaisia vaikka olivat asuneet sillä koko ikänsä ja siellä syntyneetkin.
    Aili-mummo kiitos samoin sinulle hyvää alkanutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi!

      Olettepa te 'ruotsalaiset' kiertäneet maailmaa: oikein hyvä ja antoisa harrastus.<33 'Juuret' entiseen kotimaahan ovat kasvaneet syvälle sydämeen... Minusta tuollainen isänmaallisuus on liikuttavan kaunista ja ihanaa.<33

      Oikein ihanaa tiistai-iltaa sinulle, Sylvi.<33

      Poista
  2. Kiitos kirjoituksesta,saa nähdä kuinka Aurooran käy.kiitos samoin hyvää alkanutta viikoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Ritva!

      Kyllä sille Auroralle kävi ihan hyvin;))

      Mukavaa maaliskuun loppua sinulle.<33

      Poista
  3. Hieno arvio Aili! Tekee mieli lukea ♥
    Hyvää viikon jatkoa Tohmajärvelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Minttuli!

      Minusta tämä on liikuttavan ihana kirja, ja niin viaton.<3

      Oikein mukavaa maaliskuun viimeistä viikkoa sinulle sinne mansikkapitäjään, Minttuli.<33

      Poista
  4. Aili,
    tämä ilahdutti kovasti, sillä olen juuri uurastanut koko päivän uusimman kirjan kimpussa. En ole ehtinyt kurkistaakaan nettiin.

    Kiitos Sinulle, kun toit esille tämän kauan sitten kirjoittamani kirjan, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle kuin muut Aurorat. Vain Hufvudstadsbladet taisi sen tuoreeltaan huomioida, ihmeellistä kyllä.

    Sen ajan Aurorat olivat viattomia, seurustelussa eivät nuoret pitäneet kiirettä. Monet tytöt olivat joutuneet kuitenkin kokemaan tahtomattaan kovia kohtaloita kuten Molly.

    Kun kävin ensi kerran siinä kartanomuseossa, ajattelin kirjoittavani ensimmäiseksi juuri tämän kirjan. Syy selviää juonesta. Aurora-blogissani on linkki videoon, jossa voi vierailla tuossa kartanomuseossa. Museo kylläkin sisustettu nyt 1920-1930 -luvun tyyliin, Ihan ikävä on sitä Viktorian aikaista salia.
    Oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle! Kiitos vielä!

    VastaaPoista
  5. Hei Anna Blosisko!

    Suloinen ja viaton on tuo tyttöromaani, sellaisia ei varmaan paljon kirjoiteta, ainakaan muut kuin sinä. Voinpa vinkata pojantyttärille näistä sinun kirjoistasi, ainakin ne löytyvät täältä oman kunnan kirjastosta;))

    Ihanaa että kartanomuseoon pääsee käymään virtuaalisesti, se tekee kohteen mielenkiintoiseksi. Mutta aikakausi on hieman myöhempi, ei ihan tuo 1900-luvun alkupuoli.

    Oikein hyvää tätä maaliskuun loppuviikkoa sinulle, ja kiitokset kommentistasi, Anna.<33

    VastaaPoista
  6. Kiitos Aili tästä kerronnastasi. Olisikin aihetta välillä lukea näitä tyttökirjoja joissa vielä on kaunista kerrontaa.

    Oikein hyvää kevätviikkoa sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mummeli!

      Anna kirjoitta hyvin kauniisti ja romanttisesti asuinpaikastaan Torontosta. Hän on sijoittanut tapahtumat erääseen kartanoon, jonne löytyy linkki Aurora-blogista. NYkyään tuo kartano on museona;)

      Samoin sinulle, Mummeli, ja ystävällesi Himmulle.<33

      Poista
  7. Hieno postaus ja tuo kirjan kansi on niin hurmaava.

    Tosiaankin, eivät suomalaiset niin haluttuja uusia sukulaisia olleet...Osa Kanadaan lähtneistä matksuti sitten Neuvostoliittoon tunnetuin seurauksin.

    R. luki juuri Tuurin Ikitien ja selosti sen mulle ihan pilkulleen. Ihan teki pahaa. En aio lukea, mieluummin unohdan.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle, ili-IhaNainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena!

      Kummallista, huomasin että vastaukseni on kadonnut taivaan tuuliin;/

      Kirjankansi on todella superhieno, kiitos Matti Amnellin kuvan;DD

      Saattoi olla että suomalaisilla oli huonoja tapoja heidän humaltuessaan, ja tappelunhalua myös. Noista raukoista olen lukenut, että he hankkivat omaisuuden ensin Amerikassa, ja menivät rahojensa kanssa toivemaahansa Neuvostoliittoon, mutta saivatkin surkean vastaanoton. Pahimmillaan tapettiin tai joutuivat pakkotyöhön Siperiaan vuosikymmeniksi. Rajaloikkareita meni myös Suomesta suoraan sadoittain, heilläkin edellä kuvattu karmea kohtalo;/

      Antti Tuuria en ole monta kirjaa lukenut, vain muutaman. Sotakirjat eivät ole minua varten!

      Samoin sinulle, Leena IhaNainen.<333

      Poista
  8. Suomalaisia haukuttiin pallopäiksi (round head) ja moitttiin juopettelusta ja "nuotion ympärillä hyppelystä juhannuksena". Naisia pidettiin siisteinä ja taitavina taloudenhoitajina. Oli muotia rikkaissa piireissä, että oli suomalainen keittäjä, kuten oli ollut siinä vaahteralaakson kartanossakin. Miehiä pidettiin kovina työntekijöinä.

    Suomalaisista suurin osa oli 1900-luvun alussa kilttiä väkeä. Vasta sisällissodan jälkeen sinne sattui pääsemään joukko punaisia toimittajia, jotka ryhtyivät "käännytystyöhön". Virsikirja vaihtui Marxin opukseen. Olihan 1900-luvun alussakin Torontossa räätäli, joka luki oppipojilleen marxia ja Shakespearea. Mainitsen senkin ensimmäisessä Aurora-kirjassa. Tunsin tämän miehen pojanpojan, ja hän oli rojalisti.:)

    Tämä punatoimittajien ryhmä pääsi Kanadaan erikoisella tavalla. Eräs kanadalainen upseeri rakastui suomalaiseen tyttöön ja pyysi tätä mukaansa Kanadaan. Tyttö sanoi lähtevänsä, jos veli ja veljen kaverit pääsevät. Niin kävi.

    Punaiset toimittajat pääsivät livahtamaan Kanadaan, jonne he eivät olisi muuten päässeet. Mieleen tulee, että keksivätkö he tutustuttaa suomalaistytön kanadalaisupseerile. Tapahtumasta tehdystä dokumentista oli jokin aika sitten juttu kanadansuomalaisessa lehdessä. Jospa löydän linkin, niin laitan tänne, jotta näette, että kanadalaisupseeri oli aika vaatimaton, vähän ressukkamaisen näköinen.

    Sen magnolia-talon omistajan, suomalaisrouvan velikin lähti Neuvostoliittoon onneaan etsimään ja jäi sille tielleen. NL:a luultiin ihannemaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Anna!

      Näyttää ihan siltä, että minun on luettava loputkin Aurora kirjat, ja sitä minä jo vähän suunnittelinkin;))
      Tiedän senkin, ettei Amerikkaan haluttu kommunisteja eikä paljon muitakaan 'punikkeja'. Kanada on minulle tuntemattomampaa aluetta kuin USA, vaikka sielläkään en ole käynyt, mutta on se teeveen kautta tullut tutuksi.

      Saattaapa olla, että juonia tarvittiin Kanadaan pääsemiseksi, ja aika ovelan juonen veljet keksivätkin.

      Loikattiinhan myös suomesta Neuvostoliittoon ihan sadoittain (luulisin). Stalin otti näiltä loikkareilta luulot ja nirrin pois tai heitti heidät vuosikymmeniksi Siperiaan. Surkea kohtalo näillä hyväuskoisilla ihmisillä;((

      Kiitos sinulle Anna näistä tiedoista.<33

      Poista
  9. Täällä on Aini Kauppisen tarina. Laitan myös linkkiin, jotta pääsee suoraan.

    http://www.vapaasana.com/19-06karvonen.htm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle linkistä ja muistakin tiedoista.<33

      Hyvää kevättä sinulle, Anna.<33

      Poista
  10. Nämä Kanadaan muuttaneiden suomalaisten kohtalot ovat kertomisen arvoisia, varsinkin näiden sisällissodan jälkeen muuttaneiden punaisten, jotka olivat todellisia idealsteja ja aatteensa sokaisemiakin. Kova oli todellisuus sitten uudessa ihmemaassa Neuvostoliitossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Hymyilevä Tuula!

      Totta on, mitä kirjoitat! Omia sukulaisiani en tiedä siellä olleen, mutta kuka sen tietää, joku kaukainen sukulainen on saattanut ollakin joukossa mukana.

      Sääliksi käy ihmisiä, joita vedettiin nenästä pahemman kerran. Tuollaista kohtaloa ei toivoisi keneellekään!

      Mukavaa loppuviikkoa sinulle.<33

      Poista
  11. Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, Hannele-mummu.<33

      Poista

Kiitos komentistasi! ♥