Google+ Followers

tiistai 8. elokuuta 2017

Se se vasta...


Aili-mummo elokuussa 2016.

Kun tapaa katkeroituneen vanhuksen
joka näykkii kaikkia eikä hyväksy mitään,
tuntuu kuin elämälle olisi käynyt erehdys.
Miettii: mitä tuolle on tehty tai tekemättä jätetty,
olisi itkenyt enemmän, edes salaa,
ollut vähemmän sisukas, ainakin itsensä edessä,
helppohintainen resepti,
se se vasta akrobatiaa kysyy että hauras lujittuu
                                                                          vaan ei kovetu,
herkkyys käännetään voimaksi.


- HELENA ANHAVA -


Suur-Onkamon järvi Rääkkylässä 2016.


Helena Anhava on kirjoittanut puhuttelevan runon, jonka muistelen lukeneeni jonkun toisenkin nimissä. Sellaisia sattuu joskus, mutta toivottavasti ei usein. Kerran sitten Kiteellä törmäsin eräässä tilaisuudessa siihen, että joku oli 'lainannut' Arja Tiaista sanansta sanaan uskotellen muille kirjoittaneensa nuo runot. Muutama sana taisi lopussa oli hänen lisäyksiään.

Tunnen joitakin katkeroituneita ihmisiä, jotka elämässään ovat kokeneet suuria menetyksiä. On muuan isä, jonka poika teki itsemurhan. Isä ei pääse siitä yli, ei sitten millään. Mies haavoittaa joka päivä itseään lisää puheillaan, ajatuksillaan ja ehkä teoillaankin. Hän on tuomittu käyttämään psyykenlääkkeitä koko loppuikänsä - kuten myös hänen vaimonsa.

Sitten on ihmisiä, joiden pitää tuhota toisten ilo hinnalla millä tahansa. Aivan kuin se olisi heiltä itseltään pois, jos joku muu voi iloita elämässään jostakin. Pienisieluinen ihminen ei voi muuta kuin kadehtia toisia lähimmäisiään, ja yrittää alentaa toisen elämän ilonaiheet. Minusta tällaisia ihmisiä kannattaa varoa, heidän taholtaan voi olla seurauksena paljonkin pahaa.

On ihmisiä, jotka hymyilevät ja näyttelevät silmien edessä mitä parhainta ystävää, mutta takana päin he puhuvat juoruja ja olettamuksia. He levittävät 'tietoja' koko oman piirinsä ihmisille, ja iloitsevat jokaisesta vahingosta, joka sinulle tai minulle sattuu. Varo heitä, he ovat niitä, jotka eivät v a r m a s t i  ole ystäviäsi!

Itselleen ei kenenkään kannata esittää vahvempaa kuin on. Kun on menettänyt läheisen omaisen, on meillä lupa surra häntä niin kauan kuin on tarve. Mutta lopulta suruunkin voi hukkua kirjaimellisesti. Koin senkin aikanaan 1990-luvulla poikani kuoleman jälkeen. On hyvä löytää elämälle uusi alku, kun menneisyys ahdistaa.

Minulle oli pelastusrengas runojen kirjoittaminen. Sen vaikeimman kauden runot olivat suursiivouksen tekoa ja tapahtumien analysointia vuodesta toiseen. Pahinta vaihetta kesti kokonaista seitsemän vuotta, mutta vihdoin Hullun lehmän tanssin jälkeen v. 1998 elämä alkoi helpottaa, ja myös uuteen kotiin muutto 1996.

Parhain lääke on aika, tuska helpottaa vähin erin. Ja monille on apua lujasta uskosta Elämän Antajaan ja Hänen Poikaansa. Siinä vaiheessa en jaksanut uskoa, mutta olen tyytynyt kohtalooni.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

On kaunis ja lämmin elokuun alkuviikko. Luvassa on ihania säitä ainakin alkuviikoksi. 

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein aurinkoista ja lämmintä alkanutta viikkoa ja elokuuta! 
                                  Terveisin Aili-mummo

12 kommenttia:

  1. Meitä ihmisiä on moneksi Hyviä ja pahoja, katkeroituneita ja tyytyväisiä elämään.Kuka mitenkiin ammentaa itseleen elämän voimaa. Aili sinullakin oli aika raskasta aikaa ja olet hienosti kaikki voittaut olet hyvä taistelia. Hyvää viikon jatkoa Siulle !♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma!
      Todella raskasta aikaaa olen elänyt ja kokenut jo kauan, mutta Luojan armosta olen voinut kääntää pahat asiat elämääni kuuluvaksi opetukseksi, joka on opittava täällä maan päällä. Ja jokaiselle meistä se oppi suodaan, jos vain osaamme sitä käyttää.

      Kiitos Irma, samoin sinulle!♥♥

      Poista
  2. Katkera ihminen myrkyttää ympäristönsäkin oman sisimpänsä lisäksi. Se on niin surullista!
    Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle! Iloitaan ja kiitetään elämän pienistäkin ihmeistä.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piipe, tuo on aivan totta!
      Surullista ja ikävää tosiaan...
      Kiitos Piipe, kuin myös sinulle!♥♥

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos AilaKaarina, hienoa että pidit♥.
      Kaunista viikkoa sinulle!♥♥

      Poista
  4. Kaikki e olemme yksi siipisiä enkeleitä. Voimme lentää vain toinen toistamme tukien. -MAGGA ELÄMÄ ON-
    Kiitos ja oikein ihanaa viikkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienosti sanottu, Sylvi!
      Oleme siis siipirikkoja, mutta voimme tukeutua toinen toiseemme.

      Kuin myös sinulle!♥♥♥

      Poista
  5. Niin totta puhut Aili. Jostakin ihminen löytää lopulta elämälleen uuden alun, vaikka niin paljon on menettänyt muttei kykyään rakastaa ja tuntea iloa. Itsesyytökset eivät johda mihinkään muuhun kuin katkeroitumiseen.
    Helena Anhava on yksi mielirunoilijoista ja runojen kautta minäkin surin suurimman tuskani.
    "Joskus synkkä pelko hiipii sydämeen.
    Moni kantaa huolinta aivan yksikseen.
    Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie.
    Älä yksin pelkää huolet Jumalalle vie." Virsi 931

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä Beate löydät aina puhuttelevia tekstejä / runoja.
      Tiedän Sinun tuskasi, joka oli suuri, samoin kuin omani. Me läheisen traagisen kuoleman kokeneet voimme onneksi kantaa taakkojamme yhdessä, ja antaa voimaa toinen toisillemme. Olen osallistunut usean ihmisen surutyöhön..♥♥♥

      Poista
  6. Katkera ihminen on aina surullinen näky, olkoon sitten minkäikäinen hyvänsä. Onneksi sinä sait oman surusi surra ja näit myös elämän jatkuvan. Ei entisellään, mutta sittenkin.

    VastaaPoista
  7. Kaikki tuo on totta, suru kuluttaa sanomattomasti voimia, varsinkin jos ei ole uskossa. Lähimmäiset puhuvat jo masennuksesta, vaikka ainakaan alussa se ei sitä ollut.

    Uutta alkua ja uskoa tarvitaan siihen, että 'elämä kantaa' meitä, mutta ellei elämä, niin Jumala kuitenkin. Jotkut kuulemma vihaavat oman käden kautta teon tehnyttä, mutta minä saatoin vain sääliä häntä ja rakastaa.♥♥

    VastaaPoista

Kiitos komentistasi! ♥